Kaunis pörröpää

Käytiin viime viikolla pitkästä aikaa taas käymässä Niinalla! Halusin kuulla, näyttääkö Tiuhti vieläkin sopivalta ja oikeaan suuntaan kasvavalta, ja olihan se myös ihanaa nähdä laumallinen aikuisia shelttejä. Tiuhtilla on kuulemma asiat oikein hyvällä mallilla, jee! Se on hyvän kokoinen, sopivasti syönyt, raajat näyttävät suorilta ja korvat vaikuttavat yhä kiltisti taittuvilta. Myös pään muoto ja luusto ovat hyvännäköisiä. Kiva! Pitäisikin nyt metsästää joku sopiva mätsäri, jossa voitaisiin käydä kokeilemassa, tulisiko oikeasta näyttelystä jossakin vaiheessa mitään. Ja ovathan koiratapahtumat nyt aina muutenkin kivoja.

Niina otti Tiuhtista kuvia pöydällä, ja etukäteen mua vähän jännitti, kuinkahan pieni seisoo nätisti, kun ympärillä hääräsi mahdottoman kiinnostavia isoja koiria. Mutta vielä mitä, siinähän Tiuhti nökötti oikein kiltisti! 

Oli mukavaa kuulla, että Tiuhti näyttää ulkoisesti hyvältä, mutta mulle tietenkin kaikkein tärkeintä on se, kuinka loistava tyyppi pennusta on kuoriutunut. Reipas olematta kuitenkaan tolkuttoman hösö, kaikin puolin Villeä ja mua ja muitakin ihmisiä rakastava, veikeä muttei tuhoavainen ja aina vaan niin ihana, että ollaan päivä päivältä onnellisempia siitä, että saatiin juuri Tiuhti. Ei kyllä parempaa koiraa olisi edes osannut toivoa. <3

Lepäilyä ja lallattelua

Alkuviikon meillä oli kotona viikonloppureissun jäljiltä taas melko väsynyt karvapallero, eikä ihme, kun mietiskelee noita meidän päiviä kotikotona. Tiuhtilla on nykyään koko ajan  hirvittävä meno päällä Pyryn kanssa, mikä on kyllä edelleen mun mielestä maailman hellyyttävintä, ja sen lisäksi käytiin parilla ihanalla metsälenkillä ja katselemassa Pyryn rallytreenejä!

Toisella noista metsälenkeistä, sillä, jolla isot koirat eivät olleet mukana, koin kyllä pieniä sydämenpysähtymishetkiä. Tiuhti pysyy tosi nätisti mun lähellä vapaana, ja siksi olikin hyvin häkellyttävää, kun se yhtäkkiä päätti kirmata yli sadan metrin päähän toiseen suuntaan. Huusin sitä tietenkin nimeltä, lähdin kulkemaan poispäin ja kaikkea sellaista, kunnes tajusin, että kappas, koirahan se sieltä on tulossa (tässä vaiheessa vaihdoin toki suuntaa). Mitkään nimenhuudot eivät siis paikallaan nököttävään koiranpentuun tehonneet, joten päätin tilanteen olevan sen virallisen luoksetulosanan koitinkivi. Sydän hakaten hihkaisin "tänne!" - ja pieni karvapallo lähti salamana pinkomaan mun luokse.  Onneksi oli nakkeja mukana. Tietenkin tällainen on arkipäivää jokaiselle koiranomistajalle, mutta olen silti niin kovin ylpeä Tiuhtista, kun ensimmäinen tosipaikan luoksetulo sujui niin täydellisesti!

Rallytreeneissä pitäydyttiin tällä kertaa sen sijaan ihan vain sivustatarkkailijoiden roolissa yhtä pujottelua lukuunottamatta, mutta hyvä koirahallikokemus oli taas. Niin tarkkaavaisesti ja kauniisti Tiuhti tuijotti mua, vaikka ohi meni kiinnostavia koiria. (En toki sano, etteikö se aika montaa kertaa olisi myös halunnut mennä moikkaamaan koirakavereita. Mutta onhan se vasta ihan pieni.) Ryhmän ohjaaja sanoi, että me ei rallateltu vaan lallateltiin. Awww. <3 Seuraamista pitäisi kyllä nyt ruveta harjoittelemaan jotenkin vähän järjestelmällisemmin, kun nyt lähinnä välillä kotona muistaessani tehdään sitä muutama metri. Vinkkejä, anyone? Olisi niin kivaa päästä jollekin kunnon pentu(/alkeistoko)kurssille, mutta Tampereella ne ovat joko aivan järkyttävän kalliita tai jatkuvat toukokuun puolelle, jolloin ei enää olla täällä, ja VAU:n kursseille on tällä hetkellä varmasti aika suuri ylikysyntä. Toivottavasti vielä jossain nappaa!

Halli-Tiuhti

Lallattelua

Hauskaa talvi no. 2:ta kaikille karvakuonoille, jotka ovat siitä yhtä innoissaan, kuin lumessa nenä valkoisena möyrivä Tiuhti! Muille tsemppiä, kyllä se kevät vielä tulee!

Tiuhtin paras kamu

Kaikki alkoi siitä, että Pyry katsoi Tiuhtista ohi. Se käänsi tietoisesti päätään, kun pentu kulki ohi, ja lähti heti pois, jos se tuli lähellekään. Parin päivän päästä ensitapaamisesta Pyryn mielestä oli ok antaa Tiuhtin varastaa lelu, mutta itse koira ei kauheasti kiinnostanut. Sitten muutaman viikon kuluttua koirat tapasivat taas - naps - aivan yhtäkkiä Pyry ja Tiuhti olivat samalla (yhden koiran) pedillä vierekkäin ja päällekkäin ja leikkivät niin riemukkaasti, ettei kukaan meistä ollut uskoa silmiään. Mitä ihmettä tapahtui? Ehkä Pyry tajusi, että tuota rääpälettä on nyt kai pakko aina välillä sietää, joten pitää ottaa siitä jotain iloa irti, tai sitten sen oli vain pakko myöntää, että Tiuhti on vastustamattoman ihana. Joka tapauksessa Pyry on saanut ensimmäisen ystävänsä, ja Tiuhtin sinnikäs idolin piirittäminen tuotti toivotun lopputuloksen! Hurjaltahan tuo näyttää bordercollieuroksen ja shelttivauvan hampailu, kun Tiuhtin pää (oikeasti) mahtuu Pyrtsin suuhun, mutta Pyry on leikeissään hellä ja huomaavainen.

Parhaat kaverukset yhdessä pedillä.

"Eihän sua haittaa, jos mä kuljen tästä sun yli?"

Voisi kuvitella, että asetelma on kuvaa varten lavastettu, mutta ei ole!

"Me koirat!" Papu sen sijaan ei vieläkään välitä Tiuhtista.

Rrrrräyh

<3

Sheltinpentutreffit

Eilen käytiin Tiuhtin kanssa jo toista kertaa treffailemassa muita Tampereella asustelevia sheltinpentuja! Meillä ja varmaan myös kaikilla muilla oli oikein hauskaa, kun vauvat kirmailivat nurmikolla iloisesti toistensa kanssa leikkien.  Tiuhti tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen, vaikka yhtenä joukon pikkuruisimmista joutui pariin otteeseen vahingossa vähän keilatuksi. Parasta seuraa oli tietenkin Elsa-sisko, jota Tiuhti ei ollutkaan nähnyt pitkään aikaan, ja tyyppien riehuminen näytti välillä suorastaan rajulta, mutta kuuluuhan siskosten nyt vähän isotella toisilleen.

Tiuhti oli muuten kovin ovela ja muisti viime kerrasta, että Mila-pennun omistajalta sai ihania nameja (tällä kertaa kuulemma broilerin sydämiä, joten en yhtään ihmettele), ja parkkeerasi nätisti tämän eteen istumaan aika moneen otteeseen treffien aikana... Tiuhti ei kuitenkaan oikein tykännyt, jos joku toinen pentu tuli moikkaamaan Villeä tai mua, vaan punki samantien syliin "tää ihminen on mun" -tyylillä. Kaikkiaan paikalla oli 13 shelttiä, joista osa kuului pentujen isosisarustoon, ja oli kyllä ihanaa nähdä myös aikuisten shelttien riemu ja vauhti ja tottelevaisuus! Hupsua, että sellainen Tiuhtistakin jonain päivänä tulee. Ainakin riemukas ja vauhdikas.

Elsa ja Tiuhti solmussa

Paikalla oli melkoinen soopelipentuylivalta!

Ärrinmurrin

Palelevainen isäntä ja väsynyt koiranpentu paluubussia odottelemassa.

Toivottavasti sheltinpentutreffaillaan taas pian uudestaan! Kiitos kaikille! :)

Neljä kuukautta!

Olen ehkä sanonut tämän pariinkin (köh) otteeseen blogin puolella, ja oikeassa elämässä vähintään viidesti päivässä, mutta ei ole todellista, kuinka iso koira tuosta pennusta on yhtäkkiä kuoriutunut! Vauva täyttää tänään jo neljä kokonaista kuukautta, ja tuntuu, että se on sinä aikana kasvanut sekä henkisesti että fyysisesti aivan valtavasti.

Synttärilenkillä

Pää näyttää aivan sheltin päältä pitkine kuonoineen ja rakastavine ilmeineen, koivet ovat venähtäneet ainakin kilometrin ja turkkikaan ei ole pelkkää pentupörröä. Pienen koiran päähän on iskostunut jo hirvittävä määrä tietoa, ja välillä tuntuu, että Tiuhti oppii pelkän ajatuksen voimalla. Toisaalta sisäsiisteyttä vaukku ei ole vielä ihan pysyvästi hiffannut, sillä välissä sujuu parikin viikkoa kuin sisäsiistillä koiralla konsanaan, ja aivan yllättäen puolen tunnin ulkoilun jälkeen hädät tulevat sisälle. Kyllä se vielä oppii, toivottavasti! Oikeastaan vaikeimmalta tuntuu hillitä oma halu opettaa sille kaikenlaisia temppuja nythetisamantien, sillä hitaasti ja varmasti parempi tulee kuin hirvittävällä määrällä treenaamista pienenä pentuna - en todellakaan tahdo kyllästyttää Tiuhtia.

Koko lauma ♥

Missä vaiheessa noista koivista on venähtänyt tuollaiset?!

Tänään lähdetään takaisin Tampereelle kotiin, ja on kyllä ollut todella kiva talviloma. Taidankin kertoa ihan erikseen siitä, miten loma Pyryn ja Papun seurassa on sujunut. :) Tuitui ja apua, meidän iso tyttöhän on kohta puolivuotias!

Onnittelurutistus neljäkuukautiselle vauvalle!