keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ekaa kertaa eläinlääkärissä


Tänään käytiin Tiuhtin kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä ottamassa 12-viikkoisrokotukset. Tiuhti oli taas niin reipas, että ei tuosta pienestä voi olla muuta kuin ylpeä. Eläinlääkärin aulassa se odotteli kaikkia nurkkia tutkiskellen, ja eläinlääkäri oli sen mielestä vähintään yhtä ihana kuin kuka tahansa muu ihminen. Pöydälläkin Tiuhti seisoi nätisti ja antoi lääkärin kuunnella keuhkot ja sydämen aivan rauhallisesti. Rokotuspiikkiä Tiuhti ei edes huomannut, kun keskittyi eläinlääkärin antamiin nameihin. Eläinlääkärikin sanoi, että eipä ole kyllä yhtään arka shetlanninlammaskoira! Saahan sitä nyt vauvastaan olla ylpeä? (:



Eläinlääkärikäynti osui sikälikin hyvään saumaan, että Tiuhti on aivastellut/niiskuttanut/tuhissut muutaman päivän aikana paljon. Eläinlääkäri varmisti epäilyksemme nenäpunkista todennäköisesti oikeaksi ja antoi Tiuhtille nenäpunkkilääkkeen, jonka pitäisi tehota muutaman päivän päästä ja joka annetaan kuukauden päästä uudelleen. Toinen on ollut ihan reppana tuhistessaan (vaikkei se menoa ole haitannut), joten toivottavasti tuo nyt auttaa ja päästään pian taas pentupiireihin ja vauvakursseille mukaan.


Hyödynnettiin Lielahdessa vierailu myös hakemalla Wuf.fista lisää ruokaa. Silmien rähmimisen takia kasvattaja suositteli vaihtamaan ruokaa Royaln Caninista Golden Eagleen, ja kun ollaan pikku hiljaa vaihdettu ruokaa siihen, silmien rähmiminen on loppunut. Haettiin siis tuota ruokaa, jota ei ilmeisesti ainakaan Mustissa ja Mirrissä myydä, ja muutenkin (ymmärtääkseni tamperelainen) eläinkauppaketju on hirmu kiva. Hillitsin itseni (Ville ehkä vähän auttoi...) enkä shoppaillut mitään ihanaa, vaikka esimerkiksi matkakuppi olisi hirvittävästi halunnut lähteä mukaan.



Kaikin puolin reissu oli oikein onnistunut, ja nyt meillä on kotona tosi väsynyt pentu!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Näin Tiuhti tapasi hirviöystävänsä

Viikonlopun viettäminen mun kotikodissa tarkoitti väistämätöntä tutustumista Papun (nahkacollie) ja Pyryn (bordercollie) kanssa. Kumpikaan ei ole koiraystävällisimmästä päästä, joten jännitettiin oikeastaan aika paljon, miten ne tuohon meidän parin kilon painoiseen rääpäleeseen suhtautuu. Nyt kun viikonloppu on onnellisesti takana, voi sanoa, että hyvinhän se meni! Ei Papu ja Pyry toki riemusta hyppineet, kun tuo niiden nenän eteen tuotiin, eivätkä ne myöskään lämmenneet Tiuhtin leikkiyrityksille, mutta kyllä ne vielä toisiinsa tutustuvat. Tiuhti oli tavalliseen tapaansa todella reipas, ja tässä tapauksessa voisi ehkä käyttää myös adjektiivia hullunrohkea, sillä tyyppi viiletti menemään kymmenen kertaa itsensä painoisten otusten kanssa niiden murahteluyritykset monesti ignoraten. Antaa kuvien puhua puolestaan!

Pyryn ilme kertoo kaiken. Se on vähän astetta mustasukkaisempi tapaus.
Rengas on Pyryn kaikkein rakkain (ja ainoa, koska se tuhoaa kaikki aina alta aikayksikön) lelu, eikä Tiuhti epäröinyt hetkekään leikkiä sillä. Koettiin tän hullunrohkean vauvan takia monia aika jännittäviä hetkiä, mutta Pyry oli nätisti!
Välillä piti kuitenkin päästä äidin syliin rauhoittumaan, ja voi olla, että Tampereella on tänään hyyyyyvin väsynyt koiranpentu.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Lumileikkejä takapihalla

Näin me nautiskellaan isosta takapihasta:









(Vaihdoin myös otsikon hieman ajankohtaisempaan, kun edellisessä Tiuhti oli vasta kuukauden vanha.

)