Tiuhtin vesiretkipäivä

Toissapäivänä vietiin Tiuhti ensi kertaa vesistölle ex tempore lauttasaunailun merkeissä. Kävin pikaisesti ostamassa pienet oranssit koiran pelastusliivit, ja oltiin valmiita hurjaan seikkailuun. Myös Pyry samispelastusliiveissään oli ensimmäistä kertaa lauttasaunalla, vaikka veneessä onkin matkustanut. Tiuhti oli ihanan rauhallinen, vaikka moottori pärisi ja vesi loiskui! Ankkuroinnin jälkeen päästettiin koirat lautalla vapaiksi, ja Tiuhti mennä vipelsi häntä pystyssä ja söi grillistä tipahtelevia kärähtäneitä makkaranpaloja. Veteen sillä ei ollut mitään hinkua, toisin kuin Pyryllä, joka hyppäsi ehkä 30 kertaa lautalta veteen hakemaan keppiä.

Tai siis ei ollut mitään hinkua, ennen kuin mentiin Villen kanssa uimaan, jolloin se melkein loikkasi veteen monen monta kertaa, muttei sitten kuitenkaan uskaltanut. Mieli teki kovasti, muttei aivan tarpeeksi, ja seuraavassa hetkessä isäni (huom. meiltä mitään kysymättä) nosti Tiuhtin pelastusliivin kahvasta järveen, ja Tiuhti ui meidän luo vallan taitavasti. Äkkiä se kyllä halusi poiskin, ja pysytteli visusti poissa reunoilta hetken aikaa. Ei Tiuhtista ehkä uimaria tule, vaikka näillä helteillä olisi varmasti ihanaa vähän viilentää turkkia järvessä pulikoimalla. Pyry on sentään perheen koirista ainoana tajunnut uimisen riemun, ja myös kaikkien perheen koirien edestä.



Myös toisen ensimmäisen kokemuksen Tiuhti sai tänään, kun päätin napata sen aamuiselle juoksulenkille mukaan! Aamulenkki tyhjällä vatsalla on sen verran hidas ja lyhyt joka tapauksessa, että ajattelin sen olevan hyvä aloittelu. Pyryn kanssa juoksentelun takia mulla on valmiiksi vyö ja joustopala, mutta joustopala oli vieressä nätisti kipittävän Tiuhtin kanssa turha. Tiuhti tosiaan juoksi nätisti vieressä liki koko ajan (vaikka tietenkin ne muutama eteen kiilaaminen olivat melkoisia vaarahetkiä meille molemmille), ja jaksoi viiden kilometrin lenkin aivan hyvin. Onkin tuntunut vähän hölmöltä lenkkeillä ilman koiraa, kun sellainen kuitenkin kotoa löytyy, joten enää yhtään yksinäistä lenkkiä ei tarvitse tehdä! Koirajuoksua en (ainakaan vielä) jaksa yrittää, riittää kun hölkötellään yhdessä.

Rally-tokovideo

Sain kuin sainkin videomateriaalia rallytreeneistä! Video on tosiaan parin viikon takaisista treeneistä, jolloin tehtiin hellerataa, jossa ei tukahduttavan ilman ja kuuman asvaltin takia ollut lähtöä lukuunottamatta ollenkaan istumisia tai maahanmenoja. Rata oli meille täydellinen, sillä seuraaminen on nyt se juttu, jota Tiuhtin kanssa pitää treenata ja treenata. Leikkelin pätkää jonkin verran, ettei se olisi niin pitkä, ja tämän takia meidän bravuuriliike spiraali jäi kokonaan pois. (Kuvaaja ei sen kohdalla muistanut zoomin olemassaoloa!) Tiuhtin on vielä niin pieni, ettei sen tarvitse osata kaikkea täydellisesti (tai ollenkaan), ja tytyn riemukkuuteen olen hurjan tyytyväinen! Rally on niin hauskaa. Kehitystä on tapahtunut tämän kesän aikana, ja pikkuhiljaa koko ajan.

PS. Päätin jatkaa myös epäkoirablogiini Kolmanteen kertomukseen kirjoittelua ikuisuuden kestäneen tauon jälkeen!

Agility-kuulumisia

Agility on ihanaa! Se on niin huikea laji sekä koiralle että omistajalleen. Ollaan nyt käyty joka sunnuntai Tiuhtin kanssa pentutreeneissä, ja typyn kehittyminen on silminnähtävää. On mieletöntä huomata, miten aivan yhtäkkiä oma koiravauva osaakin takaakiertoja ja välistävetoja ilman rautalangalla (lue makkaralla) ohjaamista, ja ennen kaikkea parasta on se, kuinka syttynyt koira on lajiin. Tiuhti on agilitya tehdessään niin täynnä riemua ja tarmoa ja vauhtia, mutta kuitenkin seuraa ja kuuntelee mua ihan kiitettävästi. Nopeuskin rupeaa jo olemaan sellaista luokkaa, että mulla on paljon tekemistä itseni kanssa.

"Mihin sitten?"

Liki esimerkillinen takaakierto (lähinnä koiran osalta).

Nyt sunnuntaina tehtiin taas radalla etenemistä, jossa Tiuhti rupeaa jo olemaan aika etevä. Muutama hyppy ja suora putki menevät loistavasti eteen-käskyllä sekä niin, että jään odottelemaan lähtöpisteeseen, että niin, että juoksen (= yritän kaikkeni pinkoa koiran mukana) häiritsevästi vieressä. Pyöriteltiin myös erilaisia hyppykuvioita, ja ensimmäistä kertaa kohtisuoraan olevalle hypylle koiraa lähettäessäni Tiuhti haukahti radalla! Kimakan komennuksen, että nyt neuvoit huonosti enkä tajunnut. Vaikeaa, kun ei treeneissä voi oikein olla vihainen koiralle, ettei into mene hukkaan, mutta en tosiaankaan toivo, että Tiuhti huutaa aina kun tekee rataa.

Anteeks Elina mut mikä toi sun oikee käsi on?

Toissa sunnuntaina treenattiin tosiaan välistävetoja edestä ja takaakiertoina, ja näissä Tiuhti oli mun mielestäni loistava! Se on ketterä ja nopea, muttei (ainakaan vielä) ehdottele itse omia kuvioitaan. Tämän lisäksi kokeiltiin ensi kertaa muuria, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi harjoiteltiin keppejä, ensi kertaa niitäkin. Kujakeppien kuja oli niin leveä, ettei Tiuhtilla ollut mitään ongelmaa kulkea siitä, mutta siitä se lähtee! Sitä edellisenä sunnuntaina tehtiin jo pientä rataa, jossa oli seitsemän estettä sikin sokin. Sitäkin Tiuhti teki mallikkaasti, mutta mulla oli valsseineni ongelmia omien liikkeideni kanssa. Joka tapauksessa ollaan Tiuhtin kanssa molemmat hurjan innostuneita tästä lajista, ja toivon sydämeni pohjasta, että päästään jatkamaan sitä myös Tampereella!

Poing!