Tiuhti 1v

Aivan hullua, että Tiuhti täyttää tänään jo yhden kokonaisen vuoden! Muistan varmaan ikuisesti sen marraskuisen perjantain, kun olimme Villen kanssa yliopistolla syömässä. Olimme odottaneet pentu-uutisia jo monta päivää, ja olin samalla hysteerisen innoissani ja valmiina pettymykseen, jos kasvattaja ei haluaisikaan antaa pentua meille, tai jos yhtään tyttöä ei syntyisi. Yliopiston aulan isossa portaikossa siis päivitin sähköpostini jo toivosta luopuneena, ja sydän tykyttäen pysähdyin lukemaan viestiä, jossa Niina kertoi, että "toinen näistä tytöistä olisi nyt teille". Riemuni oli ylitsevuotavaa, ja pompin portaat alas aivan tolaltani Villen pyöritellessä silmiään. Sillä hetkellä konkretisoitui se, että meille tulisi ihan oikeasti koiravauva.

Nyt tuosta hetkestä on tasan vuosi, ja tavallaan tuntuu, että Tiuhti on ollut meillä aina. Se on täydellinen osa meidän pientä perhettä, ja se on myös täydellinen osa vanhempieni koirien laumaa. Se on tehnyt meidät molemmat tämän vuoden aikana onnellisemmiksi kuin olisimme ikinä voineet kuvitellakaan. Kaikki ne hetket, kun olemme tulleet kotiin riemuitsevan pienokaisen tervehdittäväksi, ne ensimmäisestä päivästä läsnä olleet hetket, kun Tiuhti kömpii tyytyväisenä syliin nukkumaan, eikä haluaisi olla missään muualla, ne hetket, kun näkee Tiuhtin juoksevan metsässä vapaana ja onnellisena mutta kuitenkin käyden tasaisin väliajoin tarkistamassa, että ollaan mukana. Ne monet kerrat, kun olen innostunut agilityn treenaamisesta mutta Tiuhti on innostunut vielä enemmän, ja ne, kun ollaan herätty pieni tuhiseva karvakasa kielletysti meidän välissä.

Tiuhtista on kasvanut kiltti, rakastava, reipas, fiksu, oppivainen ja ajoittain myös riehakas aikuinen, joka osoittaa hellyyttään ja kiintymystään jokaisessa hetkessä. Tiuhti jäi minikokoiseksi pörrökorvaiseksi sheltiksi, josta vieläkin päivittäin kysytään, että onko se pentu. Tiuhti kiertää vesilätäköt hinnalla millä hyvänsä, se heittelee nappuloita ympäri keittiötä ennen kuin suvaitsee syödä ne, se osaa heittäytyä täysin veltoksi, jos ei halua että se nostetaan alas sängyltä ja pysyy suuri marttyyri-ilme kasvoillaan paikallaan, kun se pestään. Tiuhtin kanssa on hurjan kivaa treenailla agilitya ja rallya, mutta Tiuhtin kanssa on myös mahtavaa vain löllöillä sohvalla. Tiuhtin lemppariasioita ovat Pyry ja Papu, sohvan kaiteella ikkunasta ulos katselu ja selälleen rapsuteltavaksi kellahtaminen.

Tiuhti on meille ihan täydellinen koira, ja toivotaan, että mekin ollaan Tiuhtille täydellisimmät omistajat. Ainakin meillä kotona asustaa yksi kappale onnellisia shelttejä ja kaksi kappaletta onnellisia koiranomistajia.

Onnea Tiuhti 1 vuotta! <3

Agikuulumisia

Agility on kyllä hauskaa. Treenataan nykyään agia sunnuntaisin TamSK:n tallilla kivassa ryhmässä, ja olen ainakin tähän asti kihissyt innosta jokaisten treenien jälkeen.  Laji on ihan selkeästi Tiuhtin juttu, sillä kuten meidän ryhmän vetäjäkin sanoi, Tiuhti syttyy kerta kerralta agilityyn enemmän, ja on oikein polleana siitä, että tämä nyt on sitä mitä se osaa. Toki myös henkisen lajiin syttymisen lisäksi taidollista kehitystä on ollut näiden kolmen TamSK:n treenikerran aikana jo havaittavissa, ja sekös vasta motivoikin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pystytään ihan hyvin tekemään lyhyehköä putkista ja hypyistä koostuvaa rataa, ja tästä Tiuhti on aivan riemuissaan. Putkien kieltäminen on tosin ikävä ajoittainen pahe vielä, ja siitä toivottavasti päästään pian eroon. Keppejä yritetään treenata joka kerta sellaisilla kallistettavilla kepeillä, tiedättekö? Tänään päästiin jo niin korkeaan asentoon, että Tiuhtin liikkeeseen tuli ihan keppien menoa muistuttava rytmi. Kontakteja pitäisi harjoitella aktiivisemmin, ja pintaa harjoitella myös kotona. Mitä te käytätte kotona treenaamiseen? Opiskelija-asunnon rappukäytävä ei ihan houkuttele harjoittelemaan portaissa, joten jotain muuta pitäisi keksiä.

Joka tapauksessa Tiuhtilla riittää vauhtia kyllä paljon enemmän kuin osaisin käsitellä, ja intoa vielä sitäkin enemmän! Omat ohjaukseni ovat välillä aivan käsittämättömiä, ja olen koko ajan ja joka kerta väärässä paikassa väärä käsi ojossa, mutta ehkä me tässä yhdessä opitaan... Ja kuten olen tainnut jo pari kertaa mainita, meillä on kivaa!

Tehorallattelijat

Eilen alkoivat vihdoin rally-tokotreenit Tampereella! Päästiin siis Tiuhtin kanssa TamSK:lle rallyn tehoryhmään, mikä on tietenkin superkiva juttu. Ollaan kesän treenien jälkeen treenailtu lähinnä silloin tällöin kotona ja lenkeillä, joten jännitti melkoisesti, miten Tiuhti suhtautuu vieraaseen halliin, toisten koirien läsnäoloon ja yhtäkkiä taas kokonaiseen rataan. En olisi voinut olla tyytyväisempi! Tiuhti istuskeli nätisti kentän reunalla, kun rakennettiin ja katsottiin rataa läpi. Kun oli meidän vuoro mennä rata, toisella puolella hallia koira haukkui tauotta agilityssa, eikä sekään haitannut Tiuhtia tipan vertaa. Päinvastoin se oli todella innoissaan, vaikka mua vähän jännitti, ja teki omaan tasoonsa nähden todella taitavasti.

Uskon, tai ainakin toivon, että kehitytään rallyssa tämän tehoryhmän aikana valtavasti, sillä meillä molemmilla on motivaatio kohdallaan. Mulla on ainakin todella kova into tähdätä mahdollisimman pian kisailemaan, ja uskon että Tiuhtillakin olisi, jos se sellaisesta itse saisi päättää, niin onnessaan se taas oli siitä että se osaa.  Ehkä meidän pitäisi kohta uskaltautua epiksiin, että päästään joskus korkkaamaan ALO. (: