Nyt tuosta hetkestä on tasan vuosi, ja tavallaan tuntuu, että Tiuhti on ollut meillä aina. Se on täydellinen osa meidän pientä perhettä, ja se on myös täydellinen osa vanhempieni koirien laumaa. Se on tehnyt meidät molemmat tämän vuoden aikana onnellisemmiksi kuin olisimme ikinä voineet kuvitellakaan. Kaikki ne hetket, kun olemme tulleet kotiin riemuitsevan pienokaisen tervehdittäväksi, ne ensimmäisestä päivästä läsnä olleet hetket, kun Tiuhti kömpii tyytyväisenä syliin nukkumaan, eikä haluaisi olla missään muualla, ne hetket, kun näkee Tiuhtin juoksevan metsässä vapaana ja onnellisena mutta kuitenkin käyden tasaisin väliajoin tarkistamassa, että ollaan mukana. Ne monet kerrat, kun olen innostunut agilityn treenaamisesta mutta Tiuhti on innostunut vielä enemmän, ja ne, kun ollaan herätty pieni tuhiseva karvakasa kielletysti meidän välissä.
Tiuhtista on kasvanut kiltti, rakastava, reipas, fiksu, oppivainen ja ajoittain myös riehakas aikuinen, joka osoittaa hellyyttään ja kiintymystään jokaisessa hetkessä. Tiuhti jäi minikokoiseksi pörrökorvaiseksi sheltiksi, josta vieläkin päivittäin kysytään, että onko se pentu. Tiuhti kiertää vesilätäköt hinnalla millä hyvänsä, se heittelee nappuloita ympäri keittiötä ennen kuin suvaitsee syödä ne, se osaa heittäytyä täysin veltoksi, jos ei halua että se nostetaan alas sängyltä ja pysyy suuri marttyyri-ilme kasvoillaan paikallaan, kun se pestään. Tiuhtin kanssa on hurjan kivaa treenailla agilitya ja rallya, mutta Tiuhtin kanssa on myös mahtavaa vain löllöillä sohvalla. Tiuhtin lemppariasioita ovat Pyry ja Papu, sohvan kaiteella ikkunasta ulos katselu ja selälleen rapsuteltavaksi kellahtaminen.
Tiuhti on meille ihan täydellinen koira, ja toivotaan, että mekin ollaan Tiuhtille täydellisimmät omistajat. Ainakin meillä kotona asustaa yksi kappale onnellisia shelttejä ja kaksi kappaletta onnellisia koiranomistajia.
Onnea Tiuhti 1 vuotta! <3