Tällasten ihanien kanssa ollaan vietetty viikonloppu! Äiti ja isä on matkalla, joten tultiin vanhempien luo koira- ja pikkusiskovahdeiksi. Tiuhtin mielestä on ainakin parasta hengailla täällä, kun on iso piha ja kavereita, ja mustakin on kivaa, kun pääsee kuvailemaan Annikan kameralla!
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Koirajuoksuinnostus
Nyt ohitan tämän blogin varsinaisen, söpön ja pörröisen aiheen nimeltä Tiuhti, ja kerron orastavasta innostani uuteen koiralajiin! Olen juoksulenkkeillyt Pyry-bortsumme kanssa viime kesästä lähtien eripituisia lenkkejä, mutta varsinaiseksi koirajuoksuksi tuota ei ole voinut kutsua, sillä juoksulenkit ovat olleet siinä mielessä erityislaatuisia, että juuri niillä Pyry ei kisko juuri lainkaan. Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa koikella joitakin koirajuoksukisoja Pyryn kanssa, sillä laji on mitä mahtavin, ja niinpä sovin erään Vaulaisen koirajuoksuharrastajan kanssa juoksutreffit sunnuntaiksi! Ensimmäinen huomio oli se, että lyhyet matkat ja kova vauhti koiran kanssa ovat tappavia perässä juoksevalle ihmiselle. Voisi kuvitella, että koiran vetäessä oma taakka helpottuu, mutta lähinnä se vain lisää vauhdin ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Suurin huolenaiheeni oli se, miten ei-niin-ystävällismielisesti toisiin koiriin suhtautuva Pyrtsi tulee toimeen juoksutilanteessa toisen koiran kanssa. Huoli osoittautui aika turhaksi, sillä parin haukahduksen jälkeen Pyry tajusi, että hitto tuo toinen koira ei olekaan lähdössä minnekään ja sen kanssa pitää nyt vaan juosta. Myös vedon hakeminen oli hämmästyttävän vaikeaa, kun ottaa huomioon, miten sininen kieli Pyryllä on jokaisella kävelylenkillä. Loppulenkistä Pyry innostui kirittämään Pomon perässä niin, että toimintaa saattoi jopa kutsua koirajuoksuksi! Ida totesi, että Pyry on niin kontaktihakuinen koira, että mun pitäisi vain olla hiljaa ja antaa sen tehdä töitä rauhassa, sillä joka kerta kun kehun sen hyvää vetoa, se tulee tarjoamaan mulle katsekontaktia.
Nyt meidän pitäisi käydä ihan lyhyillä, muutaman kilometrin mittaisilla lenkeillä harjoittelemassa yksinomaan vetoa, niin saatettaisiin jopa olla syksyllä kilpailukunnossa! (Haha, ihan kuin tarkoittaisin kilpailukunnolla omaa kuntoani, mutta ajattelen sen hauskan kokemuksen kannalta.) En ole vielä ainakaan miettinyt, että kokeilisin koirajuoksua Tiuhtin kanssa, vaikka toki ajattelin sen juoksulenkeille muuten vaan napata mukaan, kunhan se tuosta vielä hieman kasvaa. Mutta eihän sitä koskaa tiedä!
Suurin huolenaiheeni oli se, miten ei-niin-ystävällismielisesti toisiin koiriin suhtautuva Pyrtsi tulee toimeen juoksutilanteessa toisen koiran kanssa. Huoli osoittautui aika turhaksi, sillä parin haukahduksen jälkeen Pyry tajusi, että hitto tuo toinen koira ei olekaan lähdössä minnekään ja sen kanssa pitää nyt vaan juosta. Myös vedon hakeminen oli hämmästyttävän vaikeaa, kun ottaa huomioon, miten sininen kieli Pyryllä on jokaisella kävelylenkillä. Loppulenkistä Pyry innostui kirittämään Pomon perässä niin, että toimintaa saattoi jopa kutsua koirajuoksuksi! Ida totesi, että Pyry on niin kontaktihakuinen koira, että mun pitäisi vain olla hiljaa ja antaa sen tehdä töitä rauhassa, sillä joka kerta kun kehun sen hyvää vetoa, se tulee tarjoamaan mulle katsekontaktia.
Nyt meidän pitäisi käydä ihan lyhyillä, muutaman kilometrin mittaisilla lenkeillä harjoittelemassa yksinomaan vetoa, niin saatettaisiin jopa olla syksyllä kilpailukunnossa! (Haha, ihan kuin tarkoittaisin kilpailukunnolla omaa kuntoani, mutta ajattelen sen hauskan kokemuksen kannalta.) En ole vielä ainakaan miettinyt, että kokeilisin koirajuoksua Tiuhtin kanssa, vaikka toki ajattelin sen juoksulenkeille muuten vaan napata mukaan, kunhan se tuosta vielä hieman kasvaa. Mutta eihän sitä koskaa tiedä!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Shoppailuja!
Ostoslistalla on ollut jo pitkään Tiuhtille vaikka mitä, ja eilen saatiin vihdoin ja viimein napattua Tiuhti takakonttiin ja lähdettyä kiertämään Lahden eläinkauppoja. Lista oli siis kilometrin pitkä, ja löydettiin kuin löydettiinkin ihan kaikki! Onneksi eläinkauppoja oli useampi, niin ei kirpaissut kerralla, sillä rahaa paloi enemmän kuin uskallan ajatellakaan... No, kerrankos sitä! Teen nyt tällaisen muotiblogimaisen shoppailujen esittelyn, sillä ollaanhan me Tiuhtin kanssa molemmat aika innoissaan näistä ostoksista. Tai mä ainakin.
Sadetakki. Sadelenkkien jälkeiseltä vartin föönaamiselta säästyäksemme päätettiin hankkia sadetakki. Tiuhtin ilmeestä näkee, kuinka reppana se on tuo päällä, mutta eiköhän se totu. En oikeastaan malttaisi odottaa, että tulisi seuraavat sadekelit ja päästäisiin kokeilemaan sadetakkia käytännössä, haha!
Valjaat. Ajattelin myös, että nyt Tiuhti on tarpeeksi iso, että voin ostaa sille aikuiskokoiset valjaat. Ensisijaisesti nuo Rukan valjaat ovat tietenkin söpön väriset, mutta myös turvavyönätoimimisominaisuus oli iso plussa!
Treenihihna. Kyllä, mielestäni Tiuhti tarvitsee treenihihnan. :D Kaikkeen sitä voi rahaansa käyttää! Mutta nahkahihna on niin pitkä, ettei se oikein toimi rallyssa, jossa alokasluokassa pitää liikkeet tehdä hihnan kanssa, ja tuossa on miljoona eri säätömahdolisuutta molemmissa päissä olevien lukkojen ansiosta. Ja se on kevyt ja siinä on söpöjä kuvioita.
Peti. Ok, no tämä oli heräteostos. Tiuhti on vähän kasvanut yli Lanzarotelta hankkimaamme siniseen pilkkupetiin, joten ajattelin, että on jo korkea aika hankkia uusi, ja tämä oli kivan neutraalin värinen (ja alennuksessa).
Mikrokuitutassupyyhe. Tästä ollaan haaveiltu pitkään! (Ehkä haaveilla on vähän turhan voimakas verbi tassupyyhkeestä puhuttaessa, mutta ymmärtänette pointin.) Nyt konkurssi oli jo niin suuri valmiiksi, etteivät nämä Rukan pyyhkeet tuntuneet siinä enää missään.
Treenitasku. Vihdoin ja viimein, sillä olen käyttänyt koko kevään äidin treenitaskua, ja äiti ei tosiaankaan ole ollut kauhean innoissaan, sillä asutaan eri osotteissa... Ompelin tähän jo valmiiksi omistamani bordercolliemerkin, ja nyt yritän metsästää myös ainakin shelttimerkin! Vinkkejä, mistä sellaisen voisi löytää?
Ikkunarotutarra. Tämä oli ehkä turhuuden multihuipentuma, mutta saatiin perjantaina vanhempieni Toyota ihan ikiomaksi, joten pitäähän siitä vähän yrittää tuunata oman näköinen. (; Äidin mukaan nämä olivat 90-luvulla suurta muotia, ja koska autommekin on vuosimallia -91, tämähän sopii kuin nenä päähän...
Turvavyökappale valjaisiin. Näin valjaista tehdään turvavyöt!
Broilerin sydämiä. Tätä pötkylää en nähnyt tarpeelliseksi kuvata, mutta pitäisi tässä mahdollisimman pian keitellä/paistella Tiuhtille superherkkuja! Yllätyin, kun iso pötkö maksoi alle kaksi euroa, sillä luulin, että ne ovat todella tyyriitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)