Vähän rallya ja paljon shelttejä

Ollaan taas oltu Tiuhtin kanssa menossa siellä sun täällä tämän viikon aikana. Olisi ehkä kivempi kirjoittaa joka jutusta aina erikseen pikkupostaus, mutta pitää sen verran kiirettä opiskelujen, töiden, saleilun ja tietty näiden koirajuttujen kanssa, että ei nyt vaan ole onnistunut! Tietty kiire on suhteellista, mutta kun koiranpentu pyytää leikkimään, ei blogin kirjoittaminen ole prioriteettilistan kärjessä. Nyt Tiuhti malttoi käpertyä mun viereen sohvalle, joten kirjoitellaan teille yhdessä vähän, mitä ollaan tehty.

Viime perjantaina oltiin taas rallattelemassa lallattelemassa Pyryn treeneissä, ja saatiin monesta suunnasta loistavia vinkkejä seuraamiseen ja sivulletuloon. Nyt olenkin yrittänyt joka päivä edes ihan pienen hetken treenailla sivua ja seuruuta, joten josko se jonain kauniina päivänä joskus onnistuisi. Toivossa on hyvä elää! Rally on kyllä niin hurjan kivaa, että tiedän sen olevan ainakin yksi meidän tulevista lempilajeista. Tai ehkä voi jo nyt sanoa, että se on yksi meidän lempilaji, kun ollaan peräti kolmissa treeneissä käyty. (; Kunhan nyt päästäisiin kesäksi johonkin ryhmään, niin pullat olisivat loistavasti uunissa.

Taas kerran ihana kännykkälaatuinen lallattelukuva. Mutta Tiuhtin katse. <3

Eilen puolestaan oltiin Hämeen shelttien kevään ensimmäisessä shelttitapaamisessa. Ihania shelttejä oli paikalla vaikka kuinka paljon! Harjoiteltiin näyttelyjuttuja ja piirissä pujottelua ja sen sellaista, vaikka sosiaalistumistahan se lähinnä Tiuhtin tapauksessa vielä oli, sillä tunninkin ajaksi keskittyminen olisi Tiuhtille ihan liian suuri ponnistus. Ja Elsasta Tiuhti oli jälleen kerran aivan liikuttavan onnessaan. On kyllä ihanaa, että Tiuhti ja Elsa pääsee näkemään niin paljon, kun tyypit niin selkeästi tykkäävät toisistaan! Pitelin hetken aikaa molempien koirien hihnanpäistä kiinni, ja mietin tovin, kuinka jännittävää elämä olisi, jos olisi kaksi koiranpentua yhtä aikaa - huh.

Tiuhti päällimmäisenä!

Loppuun haluan jakaa vielä kuvan Tiuhtista, joka hyvin tarkkaavaisesti tuijottaa videota omasta harjoittelutuokiostaan. Voisin jakaa videon täälläkin, mutta en taida kehdata, koska tiedän, että kaikki Tiuhtin ikäiset osaavat seitsemän kertaa enemmän asioita. Toisaalta, tulispa teille parempi mieli. (;

Tiuhtin paras kamu

Kaikki alkoi siitä, että Pyry katsoi Tiuhtista ohi. Se käänsi tietoisesti päätään, kun pentu kulki ohi, ja lähti heti pois, jos se tuli lähellekään. Parin päivän päästä ensitapaamisesta Pyryn mielestä oli ok antaa Tiuhtin varastaa lelu, mutta itse koira ei kauheasti kiinnostanut. Sitten muutaman viikon kuluttua koirat tapasivat taas - naps - aivan yhtäkkiä Pyry ja Tiuhti olivat samalla (yhden koiran) pedillä vierekkäin ja päällekkäin ja leikkivät niin riemukkaasti, ettei kukaan meistä ollut uskoa silmiään. Mitä ihmettä tapahtui? Ehkä Pyry tajusi, että tuota rääpälettä on nyt kai pakko aina välillä sietää, joten pitää ottaa siitä jotain iloa irti, tai sitten sen oli vain pakko myöntää, että Tiuhti on vastustamattoman ihana. Joka tapauksessa Pyry on saanut ensimmäisen ystävänsä, ja Tiuhtin sinnikäs idolin piirittäminen tuotti toivotun lopputuloksen! Hurjaltahan tuo näyttää bordercollieuroksen ja shelttivauvan hampailu, kun Tiuhtin pää (oikeasti) mahtuu Pyrtsin suuhun, mutta Pyry on leikeissään hellä ja huomaavainen.

Parhaat kaverukset yhdessä pedillä.

"Eihän sua haittaa, jos mä kuljen tästä sun yli?"

Voisi kuvitella, että asetelma on kuvaa varten lavastettu, mutta ei ole!

"Me koirat!" Papu sen sijaan ei vieläkään välitä Tiuhtista.

Rrrrräyh

<3

Sheltinpentutreffit

Eilen käytiin Tiuhtin kanssa jo toista kertaa treffailemassa muita Tampereella asustelevia sheltinpentuja! Meillä ja varmaan myös kaikilla muilla oli oikein hauskaa, kun vauvat kirmailivat nurmikolla iloisesti toistensa kanssa leikkien.  Tiuhti tuli mainiosti kaikkien kanssa toimeen, vaikka yhtenä joukon pikkuruisimmista joutui pariin otteeseen vahingossa vähän keilatuksi. Parasta seuraa oli tietenkin Elsa-sisko, jota Tiuhti ei ollutkaan nähnyt pitkään aikaan, ja tyyppien riehuminen näytti välillä suorastaan rajulta, mutta kuuluuhan siskosten nyt vähän isotella toisilleen.

Tiuhti oli muuten kovin ovela ja muisti viime kerrasta, että Mila-pennun omistajalta sai ihania nameja (tällä kertaa kuulemma broilerin sydämiä, joten en yhtään ihmettele), ja parkkeerasi nätisti tämän eteen istumaan aika moneen otteeseen treffien aikana... Tiuhti ei kuitenkaan oikein tykännyt, jos joku toinen pentu tuli moikkaamaan Villeä tai mua, vaan punki samantien syliin "tää ihminen on mun" -tyylillä. Kaikkiaan paikalla oli 13 shelttiä, joista osa kuului pentujen isosisarustoon, ja oli kyllä ihanaa nähdä myös aikuisten shelttien riemu ja vauhti ja tottelevaisuus! Hupsua, että sellainen Tiuhtistakin jonain päivänä tulee. Ainakin riemukas ja vauhdikas.

Elsa ja Tiuhti solmussa

Paikalla oli melkoinen soopelipentuylivalta!

Ärrinmurrin

Palelevainen isäntä ja väsynyt koiranpentu paluubussia odottelemassa.

Toivottavasti sheltinpentutreffaillaan taas pian uudestaan! Kiitos kaikille! :)

Näin Tiuhti tapasi hirviöystävänsä

Viikonlopun viettäminen mun kotikodissa tarkoitti väistämätöntä tutustumista Papun (nahkacollie) ja Pyryn (bordercollie) kanssa. Kumpikaan ei ole koiraystävällisimmästä päästä, joten jännitettiin oikeastaan aika paljon, miten ne tuohon meidän parin kilon painoiseen rääpäleeseen suhtautuu. Nyt kun viikonloppu on onnellisesti takana, voi sanoa, että hyvinhän se meni! Ei Papu ja Pyry toki riemusta hyppineet, kun tuo niiden nenän eteen tuotiin, eivätkä ne myöskään lämmenneet Tiuhtin leikkiyrityksille, mutta kyllä ne vielä toisiinsa tutustuvat. Tiuhti oli tavalliseen tapaansa todella reipas, ja tässä tapauksessa voisi ehkä käyttää myös adjektiivia hullunrohkea, sillä tyyppi viiletti menemään kymmenen kertaa itsensä painoisten otusten kanssa niiden murahteluyritykset monesti ignoraten. Antaa kuvien puhua puolestaan!

Pyryn ilme kertoo kaiken. Se on vähän astetta mustasukkaisempi tapaus.

Rengas on Pyryn kaikkein rakkain (ja ainoa, koska se tuhoaa kaikki aina alta aikayksikön) lelu, eikä Tiuhti epäröinyt hetkekään leikkiä sillä. Koettiin tän hullunrohkean vauvan takia monia aika jännittäviä hetkiä, mutta Pyry oli nätisti!

Välillä piti kuitenkin päästä äidin syliin rauhoittumaan, ja voi olla, että Tampereella on tänään hyyyyyvin väsynyt koiranpentu.

Kasvattajakyläilyä

Käytiin maanantaina moikkaamassa Tiuhtin kasvattajaa ja haettiin samalla Ruotsista asti saapunut C-vitamiini. On kyllä huippua, että kasvattaja asuu vartin bussimatkan päässä, sillä jos joku huolestuttaa, voidaan vaan mennä käymään Tiuhtin kanssa! Tiuhti tietenkin rakasti Niinaa yli kaiken, ja myös muut tutut shelttikaverit olivat aika kivoja. Maisa-äiti tosin vähän irvisteli suurta rakkautta osoittavalle Tiuhtille juuri sen näköisenä, että ettehän te nyt tosissaan tuonut tuota rääpälettä takaisin. Sen sijaan perheen pojat Hugo (Tiuhtin isi) ja Dylan leikkivät Tiuhtin kanssa todella riemukkaasti, mikä teki Tiuhtin aika onnelliseksi. Nyt jännittää astetta vähemmän mennä viikonloppuna Nastolaan esittelemään Tiuhti Pyrylle ja Papulle, kun pieni osasi niin nätisti alistua isommilleen.

Tiuhti yrittää antaa äidille pusua.

Ville ja Karkki

Hugo-isi ja kellistelevä Tiuhti

Oli myös mukavaa kuulla kasvattajalta, että Tiuhti näyttää todella sopusuhtaisen kokoiselta ja kasvaa sopivaa vauhtia. Ja korvatkin näyttävät kuulemma lupaavilta (jeeee ei välttämättä liimailua!), vaikka vasta hampaiden lähtö onkin kriittinen aika, jolloin korvien todellisen luonteen näkee. Toivottavasti ne nyt eivät koe mitään äkkinousemusta! Tiuhtista tulee vielä niin kaunis tyttö ettei mitään järkeä. (:

Ja Tiuhti ja nuuskutteleva Dylan

Hassua, että tuosta meidän rääpäleestä tulee vielä joku kaunis päivä noin iso (tai "iso") shetlanninlammaskoira!