Shoppailuja!

Ostoslistalla on ollut jo pitkään Tiuhtille vaikka mitä, ja eilen saatiin vihdoin ja viimein napattua Tiuhti takakonttiin ja lähdettyä kiertämään Lahden eläinkauppoja. Lista oli siis kilometrin pitkä, ja löydettiin kuin löydettiinkin ihan kaikki! Onneksi eläinkauppoja oli useampi, niin ei kirpaissut kerralla, sillä rahaa paloi enemmän kuin uskallan ajatellakaan... No, kerrankos sitä! Teen nyt tällaisen muotiblogimaisen shoppailujen esittelyn, sillä ollaanhan me Tiuhtin kanssa molemmat aika innoissaan näistä ostoksista. Tai mä ainakin.

 Sadetakki. Sadelenkkien jälkeiseltä vartin föönaamiselta säästyäksemme päätettiin hankkia sadetakki. Tiuhtin ilmeestä näkee, kuinka reppana se on tuo päällä, mutta eiköhän se totu. En oikeastaan malttaisi odottaa, että tulisi seuraavat sadekelit ja päästäisiin kokeilemaan sadetakkia käytännössä, haha!


Valjaat. Ajattelin myös, että nyt Tiuhti on tarpeeksi iso, että voin ostaa sille aikuiskokoiset valjaat. Ensisijaisesti nuo Rukan valjaat ovat tietenkin söpön väriset, mutta myös turvavyönätoimimisominaisuus oli iso plussa!

Treenihihna. Kyllä, mielestäni Tiuhti tarvitsee treenihihnan. :D Kaikkeen sitä voi rahaansa käyttää! Mutta nahkahihna on niin pitkä, ettei se oikein toimi rallyssa, jossa alokasluokassa pitää liikkeet tehdä hihnan kanssa, ja tuossa on miljoona eri säätömahdolisuutta molemmissa päissä olevien lukkojen ansiosta. Ja se on kevyt ja siinä on söpöjä kuvioita.

Peti. Ok, no tämä oli heräteostos. Tiuhti on vähän kasvanut yli Lanzarotelta hankkimaamme siniseen pilkkupetiin, joten ajattelin, että on jo korkea aika hankkia uusi, ja tämä oli kivan neutraalin värinen (ja alennuksessa).

Mikrokuitutassupyyhe. Tästä ollaan haaveiltu pitkään! (Ehkä haaveilla on vähän turhan voimakas verbi tassupyyhkeestä puhuttaessa, mutta ymmärtänette pointin.) Nyt konkurssi oli jo niin suuri valmiiksi, etteivät nämä Rukan pyyhkeet tuntuneet siinä enää missään.

Treenitasku. Vihdoin ja viimein, sillä olen käyttänyt koko kevään äidin treenitaskua, ja äiti ei tosiaankaan ole ollut kauhean innoissaan, sillä asutaan eri osotteissa... Ompelin tähän jo valmiiksi omistamani bordercolliemerkin, ja nyt yritän metsästää myös ainakin shelttimerkin! Vinkkejä, mistä sellaisen voisi löytää?

Ikkunarotutarra. Tämä oli ehkä turhuuden multihuipentuma, mutta saatiin perjantaina vanhempieni Toyota ihan ikiomaksi, joten pitäähän siitä vähän yrittää tuunata oman näköinen. (; Äidin mukaan nämä olivat 90-luvulla suurta muotia, ja koska autommekin on vuosimallia -91, tämähän sopii kuin nenä päähän... 

Turvavyökappale valjaisiin. Näin valjaista tehdään turvavyöt!

Broilerin sydämiä. Tätä pötkylää en nähnyt tarpeelliseksi kuvata, mutta pitäisi tässä mahdollisimman pian keitellä/paistella Tiuhtille superherkkuja! Yllätyin, kun iso pötkö maksoi alle kaksi euroa, sillä luulin, että ne ovat todella tyyriitä.

Shoppailun lomassa käytiin Lahden koirakahvilassa, jossa Tiuhti sai oman pikkuisen pinkin donitsin, josta neitimäisesti nuoli ensin kuorrutteen pois ja sitten vasta rouskutti lopun rinkilän. Koirakahvila on kyllä hauska konsepti! Tiuhti pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa terassille, kun käytiin (tai siis äiti kävi, koska mä ajoin) Möysän Esson katolla lomanalottajaissiiderillä (tai siis äidin loman, mullei oo sellasta). Tämän jälkeen tehtiin vielä tunnin metsälenkki, niin oli aika väsynyt tyty eilen illalla!

Pikku shoppailureissu

Tiuhti syö tällä hetkellä Golden Eaglea, jota saa Tampereelta mun tietääkseni ainoastaan Wuf.feista. (Mitenköhän se taivutettaisiin oikeaoppisesti? Wuf.fi:eista? Wuf.fi-kaupoista ehkä olisi turvallisin. No joo.) Otin Tiuhtin tietenkin eläinkauppareissulle Lielahteen mukaan, sillä voiko koiranpentu matkustaa liikaa bussilla? Ehkä voi, mutta ei me nyt siinä pisteessä kuitenkaan olla. Kuten arvata saattaa, eihän me kaupasta pelkän koiranruokasäkin kanssa lähdetty, vaan mukaan tarttui myös naksutin (tätäkin pitäisi ruveta treenailemaan aktiivisesti!), violetteja kakkapusseja (kuinkahan kauan jaksan olla onnessani erivärisistä pusseista? :D) ja uusi supersöpö nimilaatta Tiuhtin pantaan.

Yritin kuvata Tiuhtia uuden nimilaatan kanssa, mutta laatta oli tietenkin jokaisessa kuvassa väärinpäin... Se on sellainen punainen, jossa on tassun kuva, voitte kuvitella itse. (: Toisella puolella lukee Tiuhti ja mun puhelinnumero.

Samalla reissulla keksin loistavan tavan käyttää tylsät bussinodotushetket: treenaaminen! (Kukaan muu ei ole varmaan koskaan ennen keksinyt tätä...) Häiriötreeneiksikin niitä kai voisi kutsua, ja ihanasti pieni malttoi keskittyä ihmisten ja autojen huristellessa ohi.

Bussipysäkkihetki

Tänään on luvassa polskuttelua - palaillaan sen tiimoilta sitten!

Lauantaiostoksia

Ostokset! Ja Tiuhti puoliksi uudessa kevythäkissään.

Oon aina suhtautunut hyvin vihamielisesti flexiin, mutta koska asutaan keskustassa ja kaikki pissareissut pitää tulevaisuudessa tehdä johonkin lähipuistoon, ajateltiin, että tällaisissa tilanteissa flexi voisi olla Tiuhtille mukava ratkaisu. Ei todellakaan ikinä milloinkaan käytettäisi kyseistä kapistusta lenkkeillessä, sillä niin hengenvaarallisia tilanteita niiden näkee aiheuttavan, mutta pissatushihnana varmasti oikein oiva! Kunhan nyt tavallisessa hihnassa kulkemisesta tulisi ensin luontevaa. (;

Uusi Rukan kaulapanta oli lähinnä Villen ja mun elämää helpottava ratkaisu, sillä soljellinen nahkapanta, joka meillä ennen sitä oli, ei ollut helpoimmasta päästä laittaa nopeasti päähän. Myös heijastimet olivat kriteerinä uutta pantaa valkatessa. En kuitenkaan halunnut puolikuristavaa pantaa vielä, ettei hihnassa vielä tottumattomasti kulkeva Tiuhti vain pyristelisi itseään irti siitä. Ja hei, onhan se nyt herkullisen värinen! Kuten ehkä huomaatte, päädyin kirkkaanpunaisiin välineisiin pupun kanssa, ja Ville oli ainoa syy sille, että se ajoi pinkistä ohi. Kuulemma ei olisi miehekästä kulkea pinkkiin verhotun koiranpennun kanssa, pöh.

Kevythäkki näyttää kuvassa jotenkin tosi pieneltä suhteessa Tiuhtin kokoon, mutta kyllä sen aikuisellekin sheltille pitäisi riittää! Tarkoitus on siis matkustaa pidempiä bussimatkoja turvallisesti omassa paikassa, jonka Tiuhti onkin jo hyväksynyt suurella rakkaudella. Ainoa hankaluus sille on ollut ymmärtää, ettei häkki ole ihana iso purulelu, vaan paikka hengailuun.

Sellaisia ostoksia siis! Onpa ihanaa ostaa Tiuhtille kaikkea hyödyllistä tai vähän vähemmän hyödyllistä, hihii.

Kurssi-innostusta ja messarishoppailua

Olen ollut taas aivan pentutäpinöissäni koko viikon, ja välillä tuntuu, että kaksi viikkoa on vähintään maailman pisin ikuisuus, ja välillä taas ajattelen, että voi kauhistus kuinka vähän aikaa Tiuhtin kotiutumiseen onkaan. Viime viikolla tein kuitenkin myös hyödyllisiä tekoja pennun tulevaisuutta ajatellen, ja rupesin toden teolla metsästämään pentukursseja Tampereelta. Muutaman lupaavan löysinkin jo, mikä tuntuu hassulta, sillä Nastolassa asuessa vaihtoehtoja oli tasan yksi (VAU on kyllä tosi kiva, joten ei niitä enempää tarvitsisi ollakaan). Ilmoittauduttiin vauvakurssille, joka alkaa heti tammikuun alussa, ja helmikuussa taas alkaa pentukurssi. Apua! Tosi hyvä että päästään aloittamaan sosiaalistumisvaiheen hyödyntäminen heti Tiuhtin kotiuduttua. Tarkoituksena on mennä myös kaikkiin mahdollisiin Hämeen shelttien juttuihin alusta pitäen mukaan, sillä kaikkein mukavimpia olisivat tietenkin toiset shelttikaverit.


Pyry (kotikodissa asuva bortsu) poseerasi pyytämättä Tiuhtin messariostosten kanssa, eikä voinut millään käsittää, ettei etenkin ihana vinkuva vauvalelu ollut sille. Voi toista.
Koulutusfiilistelyn lisäksi olen myös hieman materiafiilistellyt, sillä käytiin äidin kanssa viime viikonloppuna messarin näyttelyssä… Meinasin seota siellä koiratavaranpaljouden keskellä. Sieltä tarttui kaikkea jos jonkinmoista pientä ja ihanaa mukaan, ja nyt Tiuhtilla onkin ensimmäinen petinsä, pantansa ja pehmolelunsa. Teki hirvittävän paljon mieli ostaa sellainen pieni, vaaleanpunainen ja pehmeä talon muotoinen koppi, jossa luki ”My home”, mutta onneksi sain pidettyä pääni ja ostin pennulle turvallisemman patjavaihtoehdon.


Trimmaustarvikkeidensäilytyspussukka (äidin sanoin koiran meikkipussi, en kestä), namitasku, peti, herkkuja, Winner 2014 -paita (mulle, ei Tiuhtille), vauvalelu ja pentupanta. Kaikkea tarpeellista. (:
Flyball-näytös
Messarissa katsottiin myös muiden muassa toko- ja flyball-näytökset, jotka molemmat inspiroivat mua paljon. Palan innosta päästä kokeilemaan Tiuhtin kanssa tokoa, ja flyball taas olisi varmasti koiran kuin koiran mielestä huippua. Kotikodissa asuva 10-vuotias nahkacollie ainakin olisi aivan onnesta soikeana flyballista, ja ajattelin, että jos ollaan ensi kesä täällä, voisin viedä Papun kokeilemaan kyseistä lajia. En malttaisi odottaa, että pentu muuttaa meille, mutta toisaalta en myöskään malttaisi odottaa, että Tiuhti on tarpeeksi iso voidakseen aloittaa kaikki jännittävät harrastukset. Nyt kun hehkutan julkisesti, kuinka innostunut olen, meistä tulee kuitenkin ihan surkea parivaljakko. :D Ei se mitään!