Tiuhti 1v

Aivan hullua, että Tiuhti täyttää tänään jo yhden kokonaisen vuoden! Muistan varmaan ikuisesti sen marraskuisen perjantain, kun olimme Villen kanssa yliopistolla syömässä. Olimme odottaneet pentu-uutisia jo monta päivää, ja olin samalla hysteerisen innoissani ja valmiina pettymykseen, jos kasvattaja ei haluaisikaan antaa pentua meille, tai jos yhtään tyttöä ei syntyisi. Yliopiston aulan isossa portaikossa siis päivitin sähköpostini jo toivosta luopuneena, ja sydän tykyttäen pysähdyin lukemaan viestiä, jossa Niina kertoi, että "toinen näistä tytöistä olisi nyt teille". Riemuni oli ylitsevuotavaa, ja pompin portaat alas aivan tolaltani Villen pyöritellessä silmiään. Sillä hetkellä konkretisoitui se, että meille tulisi ihan oikeasti koiravauva.

Nyt tuosta hetkestä on tasan vuosi, ja tavallaan tuntuu, että Tiuhti on ollut meillä aina. Se on täydellinen osa meidän pientä perhettä, ja se on myös täydellinen osa vanhempieni koirien laumaa. Se on tehnyt meidät molemmat tämän vuoden aikana onnellisemmiksi kuin olisimme ikinä voineet kuvitellakaan. Kaikki ne hetket, kun olemme tulleet kotiin riemuitsevan pienokaisen tervehdittäväksi, ne ensimmäisestä päivästä läsnä olleet hetket, kun Tiuhti kömpii tyytyväisenä syliin nukkumaan, eikä haluaisi olla missään muualla, ne hetket, kun näkee Tiuhtin juoksevan metsässä vapaana ja onnellisena mutta kuitenkin käyden tasaisin väliajoin tarkistamassa, että ollaan mukana. Ne monet kerrat, kun olen innostunut agilityn treenaamisesta mutta Tiuhti on innostunut vielä enemmän, ja ne, kun ollaan herätty pieni tuhiseva karvakasa kielletysti meidän välissä.

Tiuhtista on kasvanut kiltti, rakastava, reipas, fiksu, oppivainen ja ajoittain myös riehakas aikuinen, joka osoittaa hellyyttään ja kiintymystään jokaisessa hetkessä. Tiuhti jäi minikokoiseksi pörrökorvaiseksi sheltiksi, josta vieläkin päivittäin kysytään, että onko se pentu. Tiuhti kiertää vesilätäköt hinnalla millä hyvänsä, se heittelee nappuloita ympäri keittiötä ennen kuin suvaitsee syödä ne, se osaa heittäytyä täysin veltoksi, jos ei halua että se nostetaan alas sängyltä ja pysyy suuri marttyyri-ilme kasvoillaan paikallaan, kun se pestään. Tiuhtin kanssa on hurjan kivaa treenailla agilitya ja rallya, mutta Tiuhtin kanssa on myös mahtavaa vain löllöillä sohvalla. Tiuhtin lemppariasioita ovat Pyry ja Papu, sohvan kaiteella ikkunasta ulos katselu ja selälleen rapsuteltavaksi kellahtaminen.

Tiuhti on meille ihan täydellinen koira, ja toivotaan, että mekin ollaan Tiuhtille täydellisimmät omistajat. Ainakin meillä kotona asustaa yksi kappale onnellisia shelttejä ja kaksi kappaletta onnellisia koiranomistajia.

Onnea Tiuhti 1 vuotta! <3

Yhdeksän kuukauden mitat (ja juoksut!)

33,5 cm

5,1 kg

Tiuhti täytti eilen yhdeksän kuukautta, ja nyt näyttää siltä, että kasvu on lakannut, sillä kuukausi sitten mittasin (hurjan pätevillä ja täsmällisillä menetelmilläni) tismalleen saman 33,5 cm. Tänään kokeilin vielä varmuuden vuoksi, missä kohtaa minin raja 35 cm menee, ja se nyt aivan varmasti on enemmän kuin Tiuhtin säkä. Minikoira siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä, aivan loistavaa, jipii! Ja tietenkin pysytään myös rotumääritelmän suosituskoossakin tällä mitalla. Korvat ovat jokseenkin lurpsakat, mutta ainakin ne ovat yhä edelleen hurjan pörröiset ja söpöt, ja voihan niitä sitten keventää, jos näyttelyyn joskus uskaltaudutaan. 

Timppa aloitti myös juoksunsa viime viikolla! Olin itse Intiassa (lisää siitä ihmisblogissa), ja Tiuhti oli Villen pitkien työpäivien takia vanhemmillani hoidossa. Tiistaina äidiltä tuli viesti, että pitää varmaan mennä ostamaan Tiuhtille pöksyt, kun se tiputtelee. Vähän kummallisesti tuo olikin käyttäytynyt jo hetken aikaa. Nyt edessä on siis muutaman viikon treenitauko (plaah), mutta eiköhän sekin tee ihan hyvää. Näin iso tyty meillä jo on, että ensimmäiset juoksut ovat ajankohtaiset ja korkeuskasvukin on lakannut, voi hurja!

Kahdeksan kuukauden mitat

33,5 cm

n. 5 kg

Tänään Tiuhtilla kilahti kahdeksan kuukautta mittariin! Vieläkin vastaan välillä vahingossa, että meillä on kotona puolivuotias pentu, vaikkei tuo ole enää lähelläkään puolta vuotta saati sitten näytä pennulta. Harmittaa, että en kesätyöhöyryissäni jaksanut ottaa 7-kuukautiskuvia ja -mittoja, sillä ne olisivat hurjan mielenkiintoiset tässä vertailussa. Kahden kuukauden takaiseen senttejä on tullut (noin) yksi kappale lisää, mikä vaikuttaa mielestäni lupaavalta miniksi jäämisen kannalta. Vai mitä mieltä olette? Punnitseminen oli melkoinen hässäkkä, sillä vaaka näytti miljoonalla punnituskerralla aina eri tulosta, mutta viiden kilon kieppeillä paino taisi suurin piirtein pyöriä. Ja hei, katsokaa tuota turkkia! Milloin Tiuhti rupesi näyttämään aikuiselta sheltiltä? Ihan mieletöntä, kuinka kaunis se on (omasta vauvasta on varmaan kyllä jäävi sanomaan niin).

Muutenkin Tiuhti tuntuu aikuistuneen hirveästi. Sisäsiistiksi ollaan uskallettu kutsua sitä nyt ehkä reilun kuukauden verran, eikä se harrasta pentuhössötystä juurikaan.  Pyrykin suhtautuu Tiuhtiin nyt erilaisella rajuudella, kun se ilmeisesti rupeaa olemaan muiden koirienkin silmissä epäpentu.  Tiuhti on rauhallinen kun mekin löhöillään sohvalla, mutta metsässä ja agiradalla virtaa riittää - kuitenkin (ainakin vielä) siinä määrin, ettei ylikuumenemisesta tarvitse stressata. Agility tuntuu tällä hetkellä kaikkein eniten Tiuhtin lajilta, niin innoissaan se siitä on. Rakkautta kuitenkin riittää yhtä lailla kuin pikkupentunakin, ja hukutaan pusuihin aina kun tullaan töistä kotiin tai kun vain satutaan istahtamaan lattialle. Toisaalta Tiuhti on myös oppinut mököttämisen jalon taidon, niin välinpitämättömästi se suhtautui Villeen ja muhun meidän viikonloppureissun jälkeen, kun haettiin se vanhemmiltani hoidosta. Vähän meinasi naurattaa.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Tiuhti on maailman täydellisin koira meille. Se on niin rakas ja söpö ja taitava, vaikka onkin välillä kovin tottelematon riiviöirpana, jonka päähän esimerkiksi sivulletulo ei vain tunnu mahtuvan. Tässä se loikoilee mun sylissä, niin kuin kotiutumispostausta kirjoittaessanikin, ja nojaa päätään mun kättä vasten tehden kirjoittamisesta himpun verran hankalaa. En vain voisi olla onnellisempi yhdenkään toisen koiran omistajana. <3

PS. Käytiin Tiuhtin kanssa eläinkaupassa shoppailemassa synttäripäivän kunniaksi, ja Tiuhti halusi broilerin sydämiä nameiksi (edellinen pötkö unohtui laittaa pakkaseen ja sille kävi vähän hupsusti). Herran jestas mikä sotku ja homma siinä oli, mutta mitä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi! Nyt on pakkasessa monta pussillista mitä herkullisimpia kanan sisäelimiä:

Puolivuotismitat

32,5 cm
5,0 kg

Tiedän, tiedän, tämä on nyt kaksi päivää myöhässä, mutta mitat ja kuva ovat sentään oikealta puolivuotispäivältä eli viime torstailta. Elämä on nyt hetken aikaa täynnä kaikenlaista hässäkkää uudessa kämpässä ja työarkeen taas totutellessa ja tuntuu, ettei ole mihinkään aikaa! Kyllä tämä taas tästä, kun pääsee rytmiin kiinni. Yritän kirjoitella ensi viikolla vähän siitä, mitä kaikkea tuo meidän kuusikuinen ihana vintiömme osaa ja ei osaa, sillä nyt meidän väsynyttä pikkuperhettä kutsuvat unten maat.

Mutta mitat näyttävät aika hyviltä, eiks jeh?

Viiden kuukauden mitat

31 cm

4,4 kg

Meidän ihana pikku Tiuhtimme on kuluneen kuukauden aikana kasvattanut kuonoaan ja turkkiaan oikein urakalla. Tästä hieman häiriintyneesti valaistusta kuvasta ei ehkä saa ihan parasta mahdollista kuvaa, mutta ero on suuri suhteessa 16-viikkoiskuviin, joissa turkki on vielä ihan höttöistä pörrökarvaa. Nyt se on yhtäkkiä aivan sileää (tai aikuiskarheaa, jos tarkkoja ollaan) ja pitkää ja laskeutuvaa. Musta on myös hälventynyt aika olemattomiin tuolta selän päältä, mutta onneksi häntä on vitsikkään musta (ja pitkäkarvainen!) vieläkin.

Kuukaudessa senttejä on tullut säkään kolme ja painoa vajaa kilo. Jääköhän Tiuhti nyt miniksi - kuinka paljon sheltti kasvaa korkeutta vielä viiden kuukauden jälkeen? Väliäkös tuolla nyt loppujen lopuksi on, ihana rääpäle se on joka tapauksessa. :)

Kaiken kaikkiaan Tiuhtihan rupeaa näyttämään shetlanninlammaskoiralta! Se ei enää ole ollenkaan niin pennun näköinen, kuin vielä muutama viikko sitten, mutta ovat pentukäytöstavatkin saaneet jo jonkin verran väistyä. Yhtä energinen ja intohimoinen rakastaja Tiuhti on toki vieläkin, mutta esimerkiksi kiellettyjen asioiden pureskelusta tyypille ei tarvitse huomauttaa enää lainkaan!

Kysyin äsken Villeltä, miten kuvailisi Tiuhtin kehitystä henkisesti ja fyysisesti tähän viiden kuukauden ikään saakka, ja sain vastauksen: "Se on entistä tiuhtimpi!" Hyvin sanottu mun mielestä. Tiuhti sen kuin tiuhtiutuu!

Kaunis pörröpää

Käytiin viime viikolla pitkästä aikaa taas käymässä Niinalla! Halusin kuulla, näyttääkö Tiuhti vieläkin sopivalta ja oikeaan suuntaan kasvavalta, ja olihan se myös ihanaa nähdä laumallinen aikuisia shelttejä. Tiuhtilla on kuulemma asiat oikein hyvällä mallilla, jee! Se on hyvän kokoinen, sopivasti syönyt, raajat näyttävät suorilta ja korvat vaikuttavat yhä kiltisti taittuvilta. Myös pään muoto ja luusto ovat hyvännäköisiä. Kiva! Pitäisikin nyt metsästää joku sopiva mätsäri, jossa voitaisiin käydä kokeilemassa, tulisiko oikeasta näyttelystä jossakin vaiheessa mitään. Ja ovathan koiratapahtumat nyt aina muutenkin kivoja.

Niina otti Tiuhtista kuvia pöydällä, ja etukäteen mua vähän jännitti, kuinkahan pieni seisoo nätisti, kun ympärillä hääräsi mahdottoman kiinnostavia isoja koiria. Mutta vielä mitä, siinähän Tiuhti nökötti oikein kiltisti! 

Oli mukavaa kuulla, että Tiuhti näyttää ulkoisesti hyvältä, mutta mulle tietenkin kaikkein tärkeintä on se, kuinka loistava tyyppi pennusta on kuoriutunut. Reipas olematta kuitenkaan tolkuttoman hösö, kaikin puolin Villeä ja mua ja muitakin ihmisiä rakastava, veikeä muttei tuhoavainen ja aina vaan niin ihana, että ollaan päivä päivältä onnellisempia siitä, että saatiin juuri Tiuhti. Ei kyllä parempaa koiraa olisi edes osannut toivoa. <3

Neljä kuukautta!

Olen ehkä sanonut tämän pariinkin (köh) otteeseen blogin puolella, ja oikeassa elämässä vähintään viidesti päivässä, mutta ei ole todellista, kuinka iso koira tuosta pennusta on yhtäkkiä kuoriutunut! Vauva täyttää tänään jo neljä kokonaista kuukautta, ja tuntuu, että se on sinä aikana kasvanut sekä henkisesti että fyysisesti aivan valtavasti.

Synttärilenkillä

Pää näyttää aivan sheltin päältä pitkine kuonoineen ja rakastavine ilmeineen, koivet ovat venähtäneet ainakin kilometrin ja turkkikaan ei ole pelkkää pentupörröä. Pienen koiran päähän on iskostunut jo hirvittävä määrä tietoa, ja välillä tuntuu, että Tiuhti oppii pelkän ajatuksen voimalla. Toisaalta sisäsiisteyttä vaukku ei ole vielä ihan pysyvästi hiffannut, sillä välissä sujuu parikin viikkoa kuin sisäsiistillä koiralla konsanaan, ja aivan yllättäen puolen tunnin ulkoilun jälkeen hädät tulevat sisälle. Kyllä se vielä oppii, toivottavasti! Oikeastaan vaikeimmalta tuntuu hillitä oma halu opettaa sille kaikenlaisia temppuja nythetisamantien, sillä hitaasti ja varmasti parempi tulee kuin hirvittävällä määrällä treenaamista pienenä pentuna - en todellakaan tahdo kyllästyttää Tiuhtia.

Koko lauma ♥

Missä vaiheessa noista koivista on venähtänyt tuollaiset?!

Tänään lähdetään takaisin Tampereelle kotiin, ja on kyllä ollut todella kiva talviloma. Taidankin kertoa ihan erikseen siitä, miten loma Pyryn ja Papun seurassa on sujunut. :) Tuitui ja apua, meidän iso tyttöhän on kohta puolivuotias!

Onnittelurutistus neljäkuukautiselle vauvalle!

16-viikkoismitat

28 cm

3,5 kg

Tänään meidän pieni muru on jo 16 viikkoa vanha ja asunut meidän kanssa yhtä kauan kuin synnyinkodissaan! 16 viikon mitat ovat jokseenkin merkittävät, ja siltähän meidän pikkuneiti nyt vaikuttaisi, että miniksi jää. :) On se aivan ihana ikkupikkuriikkinen vipeltäjä. Maanantaina käytiin treffeillä muutamien muiden sheltinpentujen kanssa (oli huippukivaa, uudestaan taas pian!), ja kokoerot suunnilleen samanikäisillä vauvoilla olivat aika suuria. Keskiviikkona rokotuksissa taas eläinlääkäri sanoi, että rupeaahan tämä vähän pullukka olemaan, jes! Kasvattajan antama tavoite on siis saavutettu, eli pentuna pikkuisen pallero niin kasvaa isoksi ja terveeksi.

Tuo Tiuhtin häntä on niin veikeän näköinen, kun se on ihan musta. Ja kaulus näyttää tältä puolelta ihan kokonaiselta, mutta kuten joistakin toisista kuvista voi nähdä, se ei jatku toiselle puolelle. Toispuoleiskauluksinen otus, söpöä. Korvista en voi myöskään kuin olla todella onnellinen, sillä ne eivät ole vieläkään osoittaneet mitään merkkejä pystyyn nousemisesta. Muille sheltin ulkonäköpiirteille mulla ei vielä olekaan kehittynyt silmää! Joku täti bussissa kehui Tiuhtin otsapengertä, tiedä sitten, kuinka asiantuntija hän oli.

Meillä on nyt talvilomaviikko, joten tultiin Nastolaan lomailemaan. Tiuhti on ihan onnessaan taas isoista kavereista, jotka eivät vieläkään ole ihan niin innoissaan Tiuhtista. Meininki on silti paljon rennompi ensimmäisiin vierailuihin verrattuna, sillä tällä hetkellä kaikki tyypit nukkuvat! Samalla lattialla!

Kolmen kuukauden mitat

n. 26 cm

2,8 kg

Riemuitsen nyt a) siitä, että Tiuhti osaa yhtäkkiä seistä pöydällä niin nätisti, b) siitä, että muistettiin/ehdittiin/jaksettiin ottaa mittakuvat päivänvalossa eikä jouduttu turvautumaan salamaan ja c) siitä, että muistin ylipäätään ottaa 3 kuukauden ikäisestä Tiuhtista mitat ja kuvat. Mulle on jotenkin suunnattoman vaikeaa muistaa ottaa joka perjantai viikkokuvat (kuten olette ehkä huomanneet, kun meillä viisi viikkoa asuneesta pennusta on kahdet mitat blogissa...). Tiuhti kuitenkin kasvaa käsittääkseni aivan sopivaa vauhtia ja näyttää mun mielestä oikein hyvältä. Jännittävää muuten nähdä, minkä värinen Tiuhtin turkista vielä kehkeytyy, kun päällä on muutama hassu musta karva, tassut ovat aika vaaleat ja korvien tienoilta turkki hieman punertaa. No, kaunis siitä tulee joka tapauksessa!

11-viikkoismitat

n. 24 cm 

2410 g 

Ja mä luulin, että 9-viikkoismittakuva oli huono. No, siinä meidän pieni kuitenkin on! Tiuhti alkaa vasta pikku hiljaa ymmärtää, mitä seisominen meinaa (ei sillä, että oltaisiin kauheasti sitä treenattu, hups), joten kyllä me vielä joku viikko saadaan sellaiset kauniit poseerauskuvat.  Tuntuu jotenkin melko hitaalta tuo 200 g viikossa, onko se? Säkään taas kannattaa suhtautua melko suuntaa-antavana.

Tämä oli tällainen pikapäivitys, sillä nyt lähdetään Tiuhtin kanssa pentupiiriin riehumaan toisten vauvahauvojen kanssa! Jei!

9-viikkoismitat

n. 23 cm

1987 g

Tänään meidän ikkupikku-Tiuhti on jo yhdeksän viikkoa vanha! Tai no, kai tässä vaiheessa olisi vielä oikeus sanoa vasta yhdeksän viikkoa vanha, sillä onhan se vielä ihan meidän vauva. Kuitenkin on hurja ajatus, että meidän pieni kasvaa koko ajan täysikokoista shelttiä kohti!

Joka tapauksessa tänään siis otettiin (tai ehkä tarkemmin sanettuna yritettiin ottaa) ensimmäistä kertaa Tiuhtista mitat ja seisotuskuvat. Etenkin seisotuskuvan ottaminen osoittautui hankalammaksi, kuin äkkiseltään luulisi, mutta kyllä Tiuhti lopulta parin sekunnin ajan seisoi namia tuijottaen. Ville otti säkämitan mittanauhalla, joten se on ennen kaikkea vain suuntaa-antava, mutta punnitsemisen tein joululahjaksi saamallani keittiövaa'alla, ja se olikin kätevä vempele koiranpennun punnitsemiseen! Viisikiloiseksi mötikäksi asti saan siis Tiuhtin painon gramman tarkkuudella, jipii. (Kiitos äiti lahjasta, vaikket sitä varmaan tähän käyttötarkoitukseen meinannutkaan.)

Tekisi hirvittävästi mieli hankkia pöytä, mutta ehkä pitäisi näin alkuun keksiä vaikka sohvapöydälle joku liukumaton alusta. Itse asiassa ollaan sanomalehden päällä kokeiltukin juuri tuolla sohvapöydällä seisomista, ja ihan hyvinhän se sujui, mutta sanomalehti ei välttämättä olisi kovin esteettinen alusta seisotusvalokuvalle. (Ei sillä että rakastaisin tuota muovimattoakaan...)