Vähän kaikkee -treenivideo

Ollaan nyt pari kertaa hyödynnetty TamSK:n avainharkkaoikeutta ja käyty treenailemassa ihan kaksistaan. Ai että on ihanaa olla Tiuhtin kanssa typötyhjässä hallissa ilman ajatustakaan siitä, että näyttääköhän tämä nyt typerältä ja kiukuttaakohan jotakuta, kun koirani haukkuu aksatessaan. Kuvailin tänään pikkuisia videopätkiä itseäni varten, ja päätin kaikkien suureksi riemuksi tehdä siitä julkisen videon. Kukapa nyt ei haluaisi katsella huonolaatuista videota, jossa yli puolet kuvaruudusta täyttyy vihreästä tekonurmimatosta ja jossa koira tekee lajien simppeleimpiä peruselementtejä, jotka kaikki muutkin osaavat? Tehtiin tänään rallyseuraamista (johon saatiin eilen ohjeeksi että a) älä ahdistele koiraa nojaamalla tämän puoleen ja b) sen pitää olla molempien mielestä kivaa) ja koiran kiertämisiä. Lisäksi treenailtiin aina niin kiinnostavia kontakteja sekä keppejä, ohjurien kanssa toki, mutta jätin pari kohtaa ilman aitaa, eikä Tiuhti tullut niistä läpi kertaakaan.

Tehorallattelijat

Eilen alkoivat vihdoin rally-tokotreenit Tampereella! Päästiin siis Tiuhtin kanssa TamSK:lle rallyn tehoryhmään, mikä on tietenkin superkiva juttu. Ollaan kesän treenien jälkeen treenailtu lähinnä silloin tällöin kotona ja lenkeillä, joten jännitti melkoisesti, miten Tiuhti suhtautuu vieraaseen halliin, toisten koirien läsnäoloon ja yhtäkkiä taas kokonaiseen rataan. En olisi voinut olla tyytyväisempi! Tiuhti istuskeli nätisti kentän reunalla, kun rakennettiin ja katsottiin rataa läpi. Kun oli meidän vuoro mennä rata, toisella puolella hallia koira haukkui tauotta agilityssa, eikä sekään haitannut Tiuhtia tipan vertaa. Päinvastoin se oli todella innoissaan, vaikka mua vähän jännitti, ja teki omaan tasoonsa nähden todella taitavasti.

Uskon, tai ainakin toivon, että kehitytään rallyssa tämän tehoryhmän aikana valtavasti, sillä meillä molemmilla on motivaatio kohdallaan. Mulla on ainakin todella kova into tähdätä mahdollisimman pian kisailemaan, ja uskon että Tiuhtillakin olisi, jos se sellaisesta itse saisi päättää, niin onnessaan se taas oli siitä että se osaa.  Ehkä meidän pitäisi kohta uskaltautua epiksiin, että päästään joskus korkkaamaan ALO. (:

Rally-tokovideo

Sain kuin sainkin videomateriaalia rallytreeneistä! Video on tosiaan parin viikon takaisista treeneistä, jolloin tehtiin hellerataa, jossa ei tukahduttavan ilman ja kuuman asvaltin takia ollut lähtöä lukuunottamatta ollenkaan istumisia tai maahanmenoja. Rata oli meille täydellinen, sillä seuraaminen on nyt se juttu, jota Tiuhtin kanssa pitää treenata ja treenata. Leikkelin pätkää jonkin verran, ettei se olisi niin pitkä, ja tämän takia meidän bravuuriliike spiraali jäi kokonaan pois. (Kuvaaja ei sen kohdalla muistanut zoomin olemassaoloa!) Tiuhtin on vielä niin pieni, ettei sen tarvitse osata kaikkea täydellisesti (tai ollenkaan), ja tytyn riemukkuuteen olen hurjan tyytyväinen! Rally on niin hauskaa. Kehitystä on tapahtunut tämän kesän aikana, ja pikkuhiljaa koko ajan.

PS. Päätin jatkaa myös epäkoirablogiini Kolmanteen kertomukseen kirjoittelua ikuisuuden kestäneen tauon jälkeen!

Kesäryhmät, vau!

Eilen sähköpostiin oli tipahtanut VAU:n kesäryhmäjako. Hain Tiuhtin kanssa rally-toko- ja agilityryhmiin, ja ainoa toiveeni oli oikeastaan vain päästä tekemään kesällä jotain. Mutta mitä vielä! Saatiin molemmista lajeista ryhmäpaikka! Olin koko eilisen päivän ihan onnessani, sillä koko kesän meillä on luvassa rallya perjantaina ja agilitya sunnuntaina. Tietenkään agia ei voi vielä varsinaisesti treenata noin pikkuisen kanssa, mutta päästään ainakin jollain tavalla lajin makuun, ja toivottavasti jonain päivänä harrastamaan kunnolla myös Tampereella. Rallyssa taas tavoitteena on oppia kaikenlaisia perusjuttuja perusteellisesti. Toivottavasti kenttä kuivuu pian, ja päästään jo aloittamaan!

Tiuhti osallistui ryhmäjakojen tutkimiseen sähköpostista nukkumalla sylissä. Ei taida pieni tietää, mitä ne kirjaimet näytöllä lupailivat!

Vähän kyllä harmittaa, että Tampere on niin kaukana Nastolasta, ettei kesän jälkeen sitten enää voida treenata täällä, vaan pitää yrittää metsästää jotain paikkaa Tampereelta. Mutta pitää nyt tosiaan vain olla iloinen siitä, että Tiuhtille tulee varmasti todella kiva kesä, kun luvassa on pitkiä metsälenkkejä ja kahdet treenit viikossa. Ei koiraihmisten vain kuuluisi asua kaupungissa, haha. Tosin tuo meidän citykoira, joka ei hätkähdä minkäänlaisista ihmis-, polkupyörä-, auto-, bussi- ja katujyräpaljoutta Tampereella, yritti eilen täällä Nastolassa haukkua kauempana pyöräilevälle pikkutytölle?! Näköjään paikka tekee kaltaisekseen, ja pikkupaikkakunnalla citykoirankin pitää ilmoittaa, jos jotakin liikettä näkyy. Onneksi semihaukkuminen jäi semihaukkumisen asteelle ja Tiuhti tajusi hävetä. (;

Joka tapauksessa pahoittelen tätä hehkutusta, mutta suokaa meille pieni onnellisuushetki siitä, ettei jääty kesäksi kokonaan vaille koiraharrastuksia!

PS. Huomasittehan otsikon hulvattoman VAU-viittauksen? Sen koirakerhon nimestä saa kyllä vaikka minkälaisia hauskoja vitsejä väännettyä, enkä voinut itsekään vastustaa. :D

Vähän rallya ja paljon shelttejä

Ollaan taas oltu Tiuhtin kanssa menossa siellä sun täällä tämän viikon aikana. Olisi ehkä kivempi kirjoittaa joka jutusta aina erikseen pikkupostaus, mutta pitää sen verran kiirettä opiskelujen, töiden, saleilun ja tietty näiden koirajuttujen kanssa, että ei nyt vaan ole onnistunut! Tietty kiire on suhteellista, mutta kun koiranpentu pyytää leikkimään, ei blogin kirjoittaminen ole prioriteettilistan kärjessä. Nyt Tiuhti malttoi käpertyä mun viereen sohvalle, joten kirjoitellaan teille yhdessä vähän, mitä ollaan tehty.

Viime perjantaina oltiin taas rallattelemassa lallattelemassa Pyryn treeneissä, ja saatiin monesta suunnasta loistavia vinkkejä seuraamiseen ja sivulletuloon. Nyt olenkin yrittänyt joka päivä edes ihan pienen hetken treenailla sivua ja seuruuta, joten josko se jonain kauniina päivänä joskus onnistuisi. Toivossa on hyvä elää! Rally on kyllä niin hurjan kivaa, että tiedän sen olevan ainakin yksi meidän tulevista lempilajeista. Tai ehkä voi jo nyt sanoa, että se on yksi meidän lempilaji, kun ollaan peräti kolmissa treeneissä käyty. (; Kunhan nyt päästäisiin kesäksi johonkin ryhmään, niin pullat olisivat loistavasti uunissa.

Taas kerran ihana kännykkälaatuinen lallattelukuva. Mutta Tiuhtin katse. <3

Eilen puolestaan oltiin Hämeen shelttien kevään ensimmäisessä shelttitapaamisessa. Ihania shelttejä oli paikalla vaikka kuinka paljon! Harjoiteltiin näyttelyjuttuja ja piirissä pujottelua ja sen sellaista, vaikka sosiaalistumistahan se lähinnä Tiuhtin tapauksessa vielä oli, sillä tunninkin ajaksi keskittyminen olisi Tiuhtille ihan liian suuri ponnistus. Ja Elsasta Tiuhti oli jälleen kerran aivan liikuttavan onnessaan. On kyllä ihanaa, että Tiuhti ja Elsa pääsee näkemään niin paljon, kun tyypit niin selkeästi tykkäävät toisistaan! Pitelin hetken aikaa molempien koirien hihnanpäistä kiinni, ja mietin tovin, kuinka jännittävää elämä olisi, jos olisi kaksi koiranpentua yhtä aikaa - huh.

Tiuhti päällimmäisenä!

Loppuun haluan jakaa vielä kuvan Tiuhtista, joka hyvin tarkkaavaisesti tuijottaa videota omasta harjoittelutuokiostaan. Voisin jakaa videon täälläkin, mutta en taida kehdata, koska tiedän, että kaikki Tiuhtin ikäiset osaavat seitsemän kertaa enemmän asioita. Toisaalta, tulispa teille parempi mieli. (;

Lepäilyä ja lallattelua

Alkuviikon meillä oli kotona viikonloppureissun jäljiltä taas melko väsynyt karvapallero, eikä ihme, kun mietiskelee noita meidän päiviä kotikotona. Tiuhtilla on nykyään koko ajan  hirvittävä meno päällä Pyryn kanssa, mikä on kyllä edelleen mun mielestä maailman hellyyttävintä, ja sen lisäksi käytiin parilla ihanalla metsälenkillä ja katselemassa Pyryn rallytreenejä!

Toisella noista metsälenkeistä, sillä, jolla isot koirat eivät olleet mukana, koin kyllä pieniä sydämenpysähtymishetkiä. Tiuhti pysyy tosi nätisti mun lähellä vapaana, ja siksi olikin hyvin häkellyttävää, kun se yhtäkkiä päätti kirmata yli sadan metrin päähän toiseen suuntaan. Huusin sitä tietenkin nimeltä, lähdin kulkemaan poispäin ja kaikkea sellaista, kunnes tajusin, että kappas, koirahan se sieltä on tulossa (tässä vaiheessa vaihdoin toki suuntaa). Mitkään nimenhuudot eivät siis paikallaan nököttävään koiranpentuun tehonneet, joten päätin tilanteen olevan sen virallisen luoksetulosanan koitinkivi. Sydän hakaten hihkaisin "tänne!" - ja pieni karvapallo lähti salamana pinkomaan mun luokse.  Onneksi oli nakkeja mukana. Tietenkin tällainen on arkipäivää jokaiselle koiranomistajalle, mutta olen silti niin kovin ylpeä Tiuhtista, kun ensimmäinen tosipaikan luoksetulo sujui niin täydellisesti!

Rallytreeneissä pitäydyttiin tällä kertaa sen sijaan ihan vain sivustatarkkailijoiden roolissa yhtä pujottelua lukuunottamatta, mutta hyvä koirahallikokemus oli taas. Niin tarkkaavaisesti ja kauniisti Tiuhti tuijotti mua, vaikka ohi meni kiinnostavia koiria. (En toki sano, etteikö se aika montaa kertaa olisi myös halunnut mennä moikkaamaan koirakavereita. Mutta onhan se vasta ihan pieni.) Ryhmän ohjaaja sanoi, että me ei rallateltu vaan lallateltiin. Awww. <3 Seuraamista pitäisi kyllä nyt ruveta harjoittelemaan jotenkin vähän järjestelmällisemmin, kun nyt lähinnä välillä kotona muistaessani tehdään sitä muutama metri. Vinkkejä, anyone? Olisi niin kivaa päästä jollekin kunnon pentu(/alkeistoko)kurssille, mutta Tampereella ne ovat joko aivan järkyttävän kalliita tai jatkuvat toukokuun puolelle, jolloin ei enää olla täällä, ja VAU:n kursseille on tällä hetkellä varmasti aika suuri ylikysyntä. Toivottavasti vielä jossain nappaa!

Halli-Tiuhti

Lallattelua

Hauskaa talvi no. 2:ta kaikille karvakuonoille, jotka ovat siitä yhtä innoissaan, kuin lumessa nenä valkoisena möyrivä Tiuhti! Muille tsemppiä, kyllä se kevät vielä tulee!

Rallypentu

Perjantaina meillä oli Tiuhtin kanssa ihkaensimmäiset rallytokotreenit! Mentiin Pyryn ja äidin treeneihin mukaan ihan sillä ajatuksella, että totutellaan vaan koirahalliin ja koirakavereihin ja yleiseen treenimeininkiin, mutta meillä kävikin niin hyvä tuuri, että todella moni oli jättänyt treenit väliin ja Pyrtsin ja äidin lisäksi paikalla oli vain yksi koirakko! Terhi siis ilmoitti, että teette Tiuhtin kanssa rataa kuten muutkin. Ajatus nauratti ehkä vähän, koska ei olla treenattu pienen kanssa mitään muuta rallyyn liittyvää kuin istumista ja seisomista.

Rallytokossahan pärjää jo pitkälle seuraamalla, ja meidän ekat seuraamiset sujuivat kaikeksi yllätykseksi loistavasti (siis tietty vain suhteessa siihen, että ei olla sitä koskaan aiemmin kokeiltu). Tiuhtilla oli mieletön tekemisen meininki, ja se oli aivan innoissaan, kun pääsi kokeilemaan ihan oikeiden koirien juttuja! Ja saatiinhan me koko rata (kolmessa osassa ja makkaran avulla toki) tehtyä, vaikkei ehkä ihan tulosta oltaiskaan vielä saatu. :D Joka tapauksessa Tiuhti on kyllä niiiin tuleva rally-koria. Tuntui, että mulle kaikki oli paljon hankalampaa kuin Tiuhtille, sillä esimerkiksi askeleiden laskemiset ja kyltteihin oikeassa suhteessa asettumiset eivät oikein luonnistuneet. Nyt Terhin ohjeistuksen jälkeen uskalletaan ruveta treenaamaan seuraamista kotonakin, ja koska rally on meidän tuleva laji, pitää muistaa tehdä rinnalla koko ajan myös oikeella seuraamista.

Äiti ja Pyrtsi

Supersuloinen australianpaimenkoira Gatsby, jonka kanssa Tiuhtikin pääsi sanomaan moi.

Ja ihana Nana, josta kerroin Tiuhtille, että susta tulee vähänniinkuin tuollainen mutta vain pienempi.

Olin kyllä mielettömän innoissani siitä, että Tiuhti teki niin hyvin ja etenkin siitä, että se teki niin innokkaasti! Olisipa jo kesä ja päästäisiin VAUn kursseille. (: