Kesä ja agilitya (= kesäagilitya)

Siellä on kesä! Kävin tänään lenkillä sortseissa ja topissa, ja illan agilitytreeneissäkin oli liian kuuma kollarit jalassa. (Huomatkaa tässä sijaitseva hieno aasinsilta agilityyn.) Tämänpäiväiset treenit sujuivat ihan mukavasti, mutta eivät ehkä niin mukavasti kuin kahdet ensimmäiset. Viime kerralla harjoiteltiin taas takaakiertoja ja sylkkäreitä, ja selvästi meidän pahvilaatikkoharjoitukset olivat tuottaneet tulosta, sillä Tiuhti tajusi molemmat jokseenkin hyvin! Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa kontakteja, ja ihan kivasti ipana tajusi muutaman kerran jälkeen sen asennon, jossa pitäisi olla. Tätä ei olla treenattu kotona yhtään, jaiks, onneksi tänään ei ollut treeneissä kontakteja.

"Ai poseeratako pitäis tässä kentän reunalla? Haha ha."

Tänään meitä oli vain kaksi, ja kontaktiesteet oli tosiaan kannettu jo pois, joten tehtiin eteenmenemistä hypyn ja putken kautta namialustalle. Tiuhtin mielestä putki on vähän pelottava, etenkin jos ryhmän ohjaaja on toisessa päässä valmiina palkkaamaan, mutta hyvin rohkaistui menemään kun sekä ohjasin että palkkasin itse. Takaakierrot ja sylkkärit sujuivat ihan hyvin, ja tosiaan se eteenmeneminenkin jos ohjasin koko matkan itse. Sellaisen ikävyyden Tiuhti keksi tällä kertaa, että kas, oon vapaana eli voin karata moikkailemaan tota toista pentua... Meinasi vähän kiristää hermoja, mutta onneksi lopputreeneissä taas meidän välinen kontakti pysyi, eikä Tiuhti yrittänyt karkailla.

Otettiin treeni-selfie, vaikkei se Tiuhtia näköjään hirveästi kiinnostanut.

Agilityn lisäksi tehtiin tänään kunnon kesäasioita eli grillattiin ekaa kertaa parvekkeella (Tiuhtin mielestä tosi jännää puuhaa) ja käytiin syömässä kesän ensimmäiset irtojätskit. Tiuhti sai osallistua jätskiin järsimällä vohvelin lopun, ja kovin onneliseksi se tuon pirpanan tekikin. :) Tuitui. Tiuhti on kyllä ihan auringonpalvoja, se parkkeeraa aina sängyllä sille ainoalle viirulle, johon aurinko paistaa, ja läähättää tyytyväisen näköisenä. Pikku kesäkoira!

Taas selfie. :D Kolme elementtiä yhteen kuvaan: naama, koira ja jätski. Ei ollut helppo suoritus.

Tykkäilkää tekin kesästä ja treenailkaa agilitya! Tiuhti toivottaa teille kaikille kivoja unia:

Puolivuotismitat

32,5 cm
5,0 kg

Tiedän, tiedän, tämä on nyt kaksi päivää myöhässä, mutta mitat ja kuva ovat sentään oikealta puolivuotispäivältä eli viime torstailta. Elämä on nyt hetken aikaa täynnä kaikenlaista hässäkkää uudessa kämpässä ja työarkeen taas totutellessa ja tuntuu, ettei ole mihinkään aikaa! Kyllä tämä taas tästä, kun pääsee rytmiin kiinni. Yritän kirjoitella ensi viikolla vähän siitä, mitä kaikkea tuo meidän kuusikuinen ihana vintiömme osaa ja ei osaa, sillä nyt meidän väsynyttä pikkuperhettä kutsuvat unten maat.

Mutta mitat näyttävät aika hyviltä, eiks jeh?

Ensikosketus agilityyn

Sunnuntaina oli Tiuhtin ihka ensimmäiset agilitytreenit! Mua vähän jännitti etukäteen, että miten sopeudutaan puolivuotiaan koiran kanssa johonkin tavalliseen ryhmään, sillä eihän me vielä osata mitään, eikä noin pieni voi vielä tehdä mitään varsinaista agia. Paikan päällä kuitenkin osoittautui, että kyseessä olikin penturyhmä! Tämä tuli sekä ryhmäläisille että ohjaajalle yllätyksenä, mutta en voisi olla tyytyväisempi. Ryhmässä on kaksi alle viisikuista pentua (joista toinen oli aivan Pyryn näköinen australianpaimenkoira, meinasin pakahtua) ja yksi vuoden ikäinen aloittelija. Ihan mahtavaa, että saadaan aloittaa kunnolla alkeista! Hyvä juttu tällaisessa penturyhmässä on myös se, että ainakin ekojen treenien juttuja pystyttiin tekemään kaikki samaan aikaan, niin ei tarvitse turhaan odotella pikkuisen kanssa.

Harjoiteltiin siivekkeen kiertämistä eri suunnista ja eri asennoista (takaakiertoa ja sylkkäriä), ja suurimmat vaikeudet oli tietenkin mulla. Oikein päin asettuminen siivekkeeseen nähden ja koiranpuoleisella kädellä ohjaaminen kuulostavat ihan simppeleiltä jutuilta, mutta mulle ne olivat välillä aika ylivoimaisia. Pitkä agilityura edessä ja sillein! Ensi kerralla pitää myös muistaa laittaa tukka ponnarille, sillä näkökentän blokkaavat hiukset eivät ainakaan helpota ohjaamista. Toisena juttuna kokeiltiin putkea niin, että olin toisessa päässä Tiuhtia vastassa, ja superreippaasti pieni tuli putken läpi, vaikka vähän taisi pelottaakin. Viimeisenä tehtiin vielä eteen palkkaamista, ja nyt näitä kaikkia juttuja pitäisi muistaa treenata kotona iik!

Vaikka olikin todella hauskaa päästä agitreeneihin pitkästä aikaa, parasta oli kuitenkin Tiuhtin tekemisen riemu! Se oli niin innoissaan koko ajan kaikesta, ja oikein paistatteli saamissaan kehuissa. Tiuhti ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt, kuinka hauska juttu agi todellisuudessa onkaan, mutta makuun se ainakin pääsi jo oikein mainiosti!

Omistajan eroahdistus

Olen ollut viimeisen kahden viikon aikana Tiuhtista enemmän erossa kuin yhteisen taipaleemme aikana koskaan aiemmin - nyyh! En olisi uskonut, kuinka riistävän kamalaa on erota omasta vauvasta, vaikka tietääkin sen olevan suunnattoman hyvissä ja rakastavissa käsissä. Ensin olin siis muutaman päivän Prahassa tyttöjen kanssa, eli Tiuhti ja Ville jäivät kaksistaan, ja tällä viikolla toimme Tiuhtin vanhemmilleni pariksi päiväksi viettämään vappua. (Postauksen kuvat ovat Tiuhtin vapusta äidin, isän, Annikan, Pyryn ja Papun hellässä huomassa.)

Prahassa ollessani Tiuhti oli kuulemma jokaisen aamupissatuksen jälkeen käynyt tarkistamassa, josko olisinkin ilmestynyt takaisin sänkyyn. Ja voi sitä riemun määrää kun aamukuudelta lauantaina tulin kotiin - niin onnellista koiravauvaa en ollut nähnyt pitkiin aikoihin! Nastolassakin Tiuhti pärjäsi aivan mainiosti ilman Villeä ja mua, sillä saihan se nauttia isojen kamujen seurasta ja Pyryn aiheuttamasta jatkuvasta hälinästä. Ruokakin on maistunut kumman hyvin, kun portin takana tuijottaa ruokaorientoitunuttakin ruokaorientoituneempi Papu.

Vanhempieni luona Tiuhti on ainoa koira, jolla on lupa olla sohvalla. Onko tämä nyt sitä johdonmukaista kasvatusta?

"Kyl mä tässä pysyn."

Tuntui, että tuo karvapallero oli kasvanut aivan hirvittävästi näiden muutaman yön erojen aikana. Prahan reissun aikana Ville leikki Tiuhtin kanssa niin onnistuneesti vetoleikkejä, että viimeinenkin kulmuri irtosi itsestään (jeeeee!), eli vauvamaitohampaatkin katosivat lomailuni aikana. Turkki kasvaa melkein silmissä muutenkin, ja tyyppi rupeaa näyttämään jo hätkähdyttävän aikuiselta koiralta. No täyttäähän Tiuhtin torstaina puoli vuotta joten kai on vain hyväksyttävä tosiasia, että aikuinen sheltti tuosta on kovaa vauhtia kehkeytymässä! (Päivittelen varmaan vähintään joka toisessa postauksessa, kuinka kovaa Tiuhti kasvaa. :D Kai tämä loppuu sitten, kun Tiuhti on täysikokoinen (nyyh)!)

Kasa korvia, hampaita ja pitkää karvaa.

Nyt ei toivottavasti tarvitse hetkeen olla Tiuhtista erossa näin pitkiä aikoja. Huomenna tuodaan muuttokuorma Tampereelta Nastolaan, sillä vietetään töiden takia kesä täällä, ja sitten saakin nähdä, mitä Tiuhti tykkää uuteen asuntoon muuttamisesta. Käytiin eilen jo tutustumassa tyhjään kämppään, ja ainakin sellaisenaan näytti tytylle kelpaavan!

Tiuhtin pääsiäisloma

Pääsiäislomallaan Tiuhti on...

... ulkoillut paaaaljon isojen kamujensa kanssa. Sitä odotellessa, että tällaisia ryhmäkuvia olisi mahdollista ottaa hermojaan menettämättä niin, että kaikki otukset olisivat vapaina. Ehkä se kannattaisikin tehdä lenkin loppu- eikä alkuvaiheessa!

... ollut mallina siskoni työpöydän nurkan "kotistudiossa". Timpula poseerasi oikein nätisti, vaikka tietenkin nakilla saattoi olla osuutta asiaan. (; On kyllä kätevää, kun on noin pikkuruinen koira! Ja kun on valokuvaajasisko, jolle aion tunkea Tiuhtin myös puolivuotis-, yksivuotis- ja joulukorttikuviin.

... tallonut hieman luvattomasti vanhempieni kukkapenkkiä. Talvella ei tietenkään haitannut, että reitti kulki kukkapenkin läpi, mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa haitata. Onneksi äiti oli vain tyytyväinen, kun sai kukista ja Tiuhtista yhteiskuvia!

... sisäistänyt paremmin kuin hyvin, että olen kävelevä namiautomaatti, mikä on tietenkin ehdotonta metsälenkeillä. Myös Papu ja Pyry ovat huomanneet tämän, eli etenkin Papu kulkee mun kintereillä kaikki lenkit.

... pussaillut parasta kaveriaan. Välillä kyllä taitaa olla niin, että pusujen sijaan Tiuhti roikkuu Pyryn karvoissa kiinni, mutta Pyry on ihanan kärsivällinen! Parivaljakko on ihan mielettömän suloinen.

... osallistunut isäni rakennustyömaalla saunan rakentamiseen. Ei vaan, mutta iloa on riittänyt, kun pihalla saa viettää niin paljon aikaa!

... ollut muuten vaan hirvittävän söpö ja onnellinen ja riehakas. <3

Huomenna lähden kolmen yön reissulle Prahaan, ja en tajua, miten pystyn olemaan ensi perjantaihin asti ilman Tiuhtia. No hyvin se pärjää Villen kanssa, mutta ikävä on kova (sekä Villeä että Tiuhtia tietty)!

Hauskaa pääsiäistä!

Kiitos kuvista Annika! ♥

Kesäryhmät, vau!

Eilen sähköpostiin oli tipahtanut VAU:n kesäryhmäjako. Hain Tiuhtin kanssa rally-toko- ja agilityryhmiin, ja ainoa toiveeni oli oikeastaan vain päästä tekemään kesällä jotain. Mutta mitä vielä! Saatiin molemmista lajeista ryhmäpaikka! Olin koko eilisen päivän ihan onnessani, sillä koko kesän meillä on luvassa rallya perjantaina ja agilitya sunnuntaina. Tietenkään agia ei voi vielä varsinaisesti treenata noin pikkuisen kanssa, mutta päästään ainakin jollain tavalla lajin makuun, ja toivottavasti jonain päivänä harrastamaan kunnolla myös Tampereella. Rallyssa taas tavoitteena on oppia kaikenlaisia perusjuttuja perusteellisesti. Toivottavasti kenttä kuivuu pian, ja päästään jo aloittamaan!

Tiuhti osallistui ryhmäjakojen tutkimiseen sähköpostista nukkumalla sylissä. Ei taida pieni tietää, mitä ne kirjaimet näytöllä lupailivat!

Vähän kyllä harmittaa, että Tampere on niin kaukana Nastolasta, ettei kesän jälkeen sitten enää voida treenata täällä, vaan pitää yrittää metsästää jotain paikkaa Tampereelta. Mutta pitää nyt tosiaan vain olla iloinen siitä, että Tiuhtille tulee varmasti todella kiva kesä, kun luvassa on pitkiä metsälenkkejä ja kahdet treenit viikossa. Ei koiraihmisten vain kuuluisi asua kaupungissa, haha. Tosin tuo meidän citykoira, joka ei hätkähdä minkäänlaisista ihmis-, polkupyörä-, auto-, bussi- ja katujyräpaljoutta Tampereella, yritti eilen täällä Nastolassa haukkua kauempana pyöräilevälle pikkutytölle?! Näköjään paikka tekee kaltaisekseen, ja pikkupaikkakunnalla citykoirankin pitää ilmoittaa, jos jotakin liikettä näkyy. Onneksi semihaukkuminen jäi semihaukkumisen asteelle ja Tiuhti tajusi hävetä. (;

Joka tapauksessa pahoittelen tätä hehkutusta, mutta suokaa meille pieni onnellisuushetki siitä, ettei jääty kesäksi kokonaan vaille koiraharrastuksia!

PS. Huomasittehan otsikon hulvattoman VAU-viittauksen? Sen koirakerhon nimestä saa kyllä vaikka minkälaisia hauskoja vitsejä väännettyä, enkä voinut itsekään vastustaa. :D

Viiden kuukauden mitat

31 cm

4,4 kg

Meidän ihana pikku Tiuhtimme on kuluneen kuukauden aikana kasvattanut kuonoaan ja turkkiaan oikein urakalla. Tästä hieman häiriintyneesti valaistusta kuvasta ei ehkä saa ihan parasta mahdollista kuvaa, mutta ero on suuri suhteessa 16-viikkoiskuviin, joissa turkki on vielä ihan höttöistä pörrökarvaa. Nyt se on yhtäkkiä aivan sileää (tai aikuiskarheaa, jos tarkkoja ollaan) ja pitkää ja laskeutuvaa. Musta on myös hälventynyt aika olemattomiin tuolta selän päältä, mutta onneksi häntä on vitsikkään musta (ja pitkäkarvainen!) vieläkin.

Kuukaudessa senttejä on tullut säkään kolme ja painoa vajaa kilo. Jääköhän Tiuhti nyt miniksi - kuinka paljon sheltti kasvaa korkeutta vielä viiden kuukauden jälkeen? Väliäkös tuolla nyt loppujen lopuksi on, ihana rääpäle se on joka tapauksessa. :)

Kaiken kaikkiaan Tiuhtihan rupeaa näyttämään shetlanninlammaskoiralta! Se ei enää ole ollenkaan niin pennun näköinen, kuin vielä muutama viikko sitten, mutta ovat pentukäytöstavatkin saaneet jo jonkin verran väistyä. Yhtä energinen ja intohimoinen rakastaja Tiuhti on toki vieläkin, mutta esimerkiksi kiellettyjen asioiden pureskelusta tyypille ei tarvitse huomauttaa enää lainkaan!

Kysyin äsken Villeltä, miten kuvailisi Tiuhtin kehitystä henkisesti ja fyysisesti tähän viiden kuukauden ikään saakka, ja sain vastauksen: "Se on entistä tiuhtimpi!" Hyvin sanottu mun mielestä. Tiuhti sen kuin tiuhtiutuu!

Shelttien uintipäivä

Eilen oli Tiuhtilla hyvin jännittävä päivä, sillä osallistuttiin Hämeen shelttien järjestämään uintipäivään, mikä tarkoittaa, että Tiuhti pääsi uimaan ensimmäistä kertaa eläessään! Koirauimalat oli mullekin ihan uusi tuttavuus, joten odotin suurella mielenkiinnolla, millaisen kokemuksen Tampereen koirauimala tarjoaa. Ja olihan se hauskaa! Tiuhti ui superreippaasti, vaikka olikin aluksi himpun järkyttyneen näköinen ("Hei, miks mut kastellaan?!"). Antaa videon ja kuvien puhua puolestaan, sen verran söppänä uimari pikku sheltistämme kuoruitui!

Pelastusliivit päälle

"Tonneko mun pitäisi mennä?!" Tiuhti ottaa ensin oppia kahden aikuisen sheltin uintinäytteistä.

Sit menoks! Tiuhti tajusi homman nimen heti ja polskutteli ihan itse menemään.

Pikku shoppailureissu

Tiuhti syö tällä hetkellä Golden Eaglea, jota saa Tampereelta mun tietääkseni ainoastaan Wuf.feista. (Mitenköhän se taivutettaisiin oikeaoppisesti? Wuf.fi:eista? Wuf.fi-kaupoista ehkä olisi turvallisin. No joo.) Otin Tiuhtin tietenkin eläinkauppareissulle Lielahteen mukaan, sillä voiko koiranpentu matkustaa liikaa bussilla? Ehkä voi, mutta ei me nyt siinä pisteessä kuitenkaan olla. Kuten arvata saattaa, eihän me kaupasta pelkän koiranruokasäkin kanssa lähdetty, vaan mukaan tarttui myös naksutin (tätäkin pitäisi ruveta treenailemaan aktiivisesti!), violetteja kakkapusseja (kuinkahan kauan jaksan olla onnessani erivärisistä pusseista? :D) ja uusi supersöpö nimilaatta Tiuhtin pantaan.

Yritin kuvata Tiuhtia uuden nimilaatan kanssa, mutta laatta oli tietenkin jokaisessa kuvassa väärinpäin... Se on sellainen punainen, jossa on tassun kuva, voitte kuvitella itse. (: Toisella puolella lukee Tiuhti ja mun puhelinnumero.

Samalla reissulla keksin loistavan tavan käyttää tylsät bussinodotushetket: treenaaminen! (Kukaan muu ei ole varmaan koskaan ennen keksinyt tätä...) Häiriötreeneiksikin niitä kai voisi kutsua, ja ihanasti pieni malttoi keskittyä ihmisten ja autojen huristellessa ohi.

Bussipysäkkihetki

Tänään on luvassa polskuttelua - palaillaan sen tiimoilta sitten!

Vähän rallya ja paljon shelttejä

Ollaan taas oltu Tiuhtin kanssa menossa siellä sun täällä tämän viikon aikana. Olisi ehkä kivempi kirjoittaa joka jutusta aina erikseen pikkupostaus, mutta pitää sen verran kiirettä opiskelujen, töiden, saleilun ja tietty näiden koirajuttujen kanssa, että ei nyt vaan ole onnistunut! Tietty kiire on suhteellista, mutta kun koiranpentu pyytää leikkimään, ei blogin kirjoittaminen ole prioriteettilistan kärjessä. Nyt Tiuhti malttoi käpertyä mun viereen sohvalle, joten kirjoitellaan teille yhdessä vähän, mitä ollaan tehty.

Viime perjantaina oltiin taas rallattelemassa lallattelemassa Pyryn treeneissä, ja saatiin monesta suunnasta loistavia vinkkejä seuraamiseen ja sivulletuloon. Nyt olenkin yrittänyt joka päivä edes ihan pienen hetken treenailla sivua ja seuruuta, joten josko se jonain kauniina päivänä joskus onnistuisi. Toivossa on hyvä elää! Rally on kyllä niin hurjan kivaa, että tiedän sen olevan ainakin yksi meidän tulevista lempilajeista. Tai ehkä voi jo nyt sanoa, että se on yksi meidän lempilaji, kun ollaan peräti kolmissa treeneissä käyty. (; Kunhan nyt päästäisiin kesäksi johonkin ryhmään, niin pullat olisivat loistavasti uunissa.

Taas kerran ihana kännykkälaatuinen lallattelukuva. Mutta Tiuhtin katse. <3

Eilen puolestaan oltiin Hämeen shelttien kevään ensimmäisessä shelttitapaamisessa. Ihania shelttejä oli paikalla vaikka kuinka paljon! Harjoiteltiin näyttelyjuttuja ja piirissä pujottelua ja sen sellaista, vaikka sosiaalistumistahan se lähinnä Tiuhtin tapauksessa vielä oli, sillä tunninkin ajaksi keskittyminen olisi Tiuhtille ihan liian suuri ponnistus. Ja Elsasta Tiuhti oli jälleen kerran aivan liikuttavan onnessaan. On kyllä ihanaa, että Tiuhti ja Elsa pääsee näkemään niin paljon, kun tyypit niin selkeästi tykkäävät toisistaan! Pitelin hetken aikaa molempien koirien hihnanpäistä kiinni, ja mietin tovin, kuinka jännittävää elämä olisi, jos olisi kaksi koiranpentua yhtä aikaa - huh.

Tiuhti päällimmäisenä!

Loppuun haluan jakaa vielä kuvan Tiuhtista, joka hyvin tarkkaavaisesti tuijottaa videota omasta harjoittelutuokiostaan. Voisin jakaa videon täälläkin, mutta en taida kehdata, koska tiedän, että kaikki Tiuhtin ikäiset osaavat seitsemän kertaa enemmän asioita. Toisaalta, tulispa teille parempi mieli. (;

Kaunis pörröpää

Käytiin viime viikolla pitkästä aikaa taas käymässä Niinalla! Halusin kuulla, näyttääkö Tiuhti vieläkin sopivalta ja oikeaan suuntaan kasvavalta, ja olihan se myös ihanaa nähdä laumallinen aikuisia shelttejä. Tiuhtilla on kuulemma asiat oikein hyvällä mallilla, jee! Se on hyvän kokoinen, sopivasti syönyt, raajat näyttävät suorilta ja korvat vaikuttavat yhä kiltisti taittuvilta. Myös pään muoto ja luusto ovat hyvännäköisiä. Kiva! Pitäisikin nyt metsästää joku sopiva mätsäri, jossa voitaisiin käydä kokeilemassa, tulisiko oikeasta näyttelystä jossakin vaiheessa mitään. Ja ovathan koiratapahtumat nyt aina muutenkin kivoja.

Niina otti Tiuhtista kuvia pöydällä, ja etukäteen mua vähän jännitti, kuinkahan pieni seisoo nätisti, kun ympärillä hääräsi mahdottoman kiinnostavia isoja koiria. Mutta vielä mitä, siinähän Tiuhti nökötti oikein kiltisti! 

Oli mukavaa kuulla, että Tiuhti näyttää ulkoisesti hyvältä, mutta mulle tietenkin kaikkein tärkeintä on se, kuinka loistava tyyppi pennusta on kuoriutunut. Reipas olematta kuitenkaan tolkuttoman hösö, kaikin puolin Villeä ja mua ja muitakin ihmisiä rakastava, veikeä muttei tuhoavainen ja aina vaan niin ihana, että ollaan päivä päivältä onnellisempia siitä, että saatiin juuri Tiuhti. Ei kyllä parempaa koiraa olisi edes osannut toivoa. <3

Lepäilyä ja lallattelua

Alkuviikon meillä oli kotona viikonloppureissun jäljiltä taas melko väsynyt karvapallero, eikä ihme, kun mietiskelee noita meidän päiviä kotikotona. Tiuhtilla on nykyään koko ajan  hirvittävä meno päällä Pyryn kanssa, mikä on kyllä edelleen mun mielestä maailman hellyyttävintä, ja sen lisäksi käytiin parilla ihanalla metsälenkillä ja katselemassa Pyryn rallytreenejä!

Toisella noista metsälenkeistä, sillä, jolla isot koirat eivät olleet mukana, koin kyllä pieniä sydämenpysähtymishetkiä. Tiuhti pysyy tosi nätisti mun lähellä vapaana, ja siksi olikin hyvin häkellyttävää, kun se yhtäkkiä päätti kirmata yli sadan metrin päähän toiseen suuntaan. Huusin sitä tietenkin nimeltä, lähdin kulkemaan poispäin ja kaikkea sellaista, kunnes tajusin, että kappas, koirahan se sieltä on tulossa (tässä vaiheessa vaihdoin toki suuntaa). Mitkään nimenhuudot eivät siis paikallaan nököttävään koiranpentuun tehonneet, joten päätin tilanteen olevan sen virallisen luoksetulosanan koitinkivi. Sydän hakaten hihkaisin "tänne!" - ja pieni karvapallo lähti salamana pinkomaan mun luokse.  Onneksi oli nakkeja mukana. Tietenkin tällainen on arkipäivää jokaiselle koiranomistajalle, mutta olen silti niin kovin ylpeä Tiuhtista, kun ensimmäinen tosipaikan luoksetulo sujui niin täydellisesti!

Rallytreeneissä pitäydyttiin tällä kertaa sen sijaan ihan vain sivustatarkkailijoiden roolissa yhtä pujottelua lukuunottamatta, mutta hyvä koirahallikokemus oli taas. Niin tarkkaavaisesti ja kauniisti Tiuhti tuijotti mua, vaikka ohi meni kiinnostavia koiria. (En toki sano, etteikö se aika montaa kertaa olisi myös halunnut mennä moikkaamaan koirakavereita. Mutta onhan se vasta ihan pieni.) Ryhmän ohjaaja sanoi, että me ei rallateltu vaan lallateltiin. Awww. <3 Seuraamista pitäisi kyllä nyt ruveta harjoittelemaan jotenkin vähän järjestelmällisemmin, kun nyt lähinnä välillä kotona muistaessani tehdään sitä muutama metri. Vinkkejä, anyone? Olisi niin kivaa päästä jollekin kunnon pentu(/alkeistoko)kurssille, mutta Tampereella ne ovat joko aivan järkyttävän kalliita tai jatkuvat toukokuun puolelle, jolloin ei enää olla täällä, ja VAU:n kursseille on tällä hetkellä varmasti aika suuri ylikysyntä. Toivottavasti vielä jossain nappaa!

Halli-Tiuhti

Lallattelua

Hauskaa talvi no. 2:ta kaikille karvakuonoille, jotka ovat siitä yhtä innoissaan, kuin lumessa nenä valkoisena möyrivä Tiuhti! Muille tsemppiä, kyllä se kevät vielä tulee!