Vähän kaikkee -treenivideo

Ollaan nyt pari kertaa hyödynnetty TamSK:n avainharkkaoikeutta ja käyty treenailemassa ihan kaksistaan. Ai että on ihanaa olla Tiuhtin kanssa typötyhjässä hallissa ilman ajatustakaan siitä, että näyttääköhän tämä nyt typerältä ja kiukuttaakohan jotakuta, kun koirani haukkuu aksatessaan. Kuvailin tänään pikkuisia videopätkiä itseäni varten, ja päätin kaikkien suureksi riemuksi tehdä siitä julkisen videon. Kukapa nyt ei haluaisi katsella huonolaatuista videota, jossa yli puolet kuvaruudusta täyttyy vihreästä tekonurmimatosta ja jossa koira tekee lajien simppeleimpiä peruselementtejä, jotka kaikki muutkin osaavat? Tehtiin tänään rallyseuraamista (johon saatiin eilen ohjeeksi että a) älä ahdistele koiraa nojaamalla tämän puoleen ja b) sen pitää olla molempien mielestä kivaa) ja koiran kiertämisiä. Lisäksi treenailtiin aina niin kiinnostavia kontakteja sekä keppejä, ohjurien kanssa toki, mutta jätin pari kohtaa ilman aitaa, eikä Tiuhti tullut niistä läpi kertaakaan.

Ekat agilityepikset

Oltiin Tiuhtin kanssa tänään meidän ensimmäisissä agilityn epävirallisissa kisoissa VAU:lla! Kisoihin osallistuminen oli enemmänkin hauska vitsi ja kiva tapa treenata myös kotipaikkakunnalla joululomalla. Ajattelin epikset myös kisakynnyksen madaltajina: ensimmäinen episkokemus jo tässä vaiheessa, kun ei olla edes puolitiessä valmiita oikeisiin kisoihin. Osallistuttiin tietenkin möllirataan, joka oli meille kerrassaan sopiva: hyppyjen ja putkien lisäksi oli ainoastaan puomi ja pituus, jotka molemmat sujuvat Tiuhtilta ihan hyvin. Rata oli 15-esteinen, suoraviivainen ja helppo, ja muutenkin kisakokemus oli huippu!

Oletin, että olisin ihan paniikissa viimeistään rataantutustumisessa, mutta mitä vielä, pysyin tyynen rauhallisena jopa radalla. Haha, itsensäkin voi näköjään yllättää. Tiuhti kuitenkin vaistosi, että jotain vähän tavallisesta poikkeavaa on kyseessä, ja tuntui kuuntelevan himpun verran tarkemmin, mitä siltä halusin. Se ei myöskään tainnut haukkua ollenkaan, vaikka tavallisesti agitreenit kuluvat enemmän tai vähemmän äänekkäissä merkeissä. En ollut koskaan ajatellut, että kisamainen kokemus voisi tuoda jotain positiivisia piirteitä esiin, mutta näköjään se on sekä ihmisellä että koiralla mahdollista!

Saatiin viisi virhepistettä kiellosta, kun Tiuhti arasti aluksi hieman puomille menemistä. Reippaasti mutta rauhallisesti se sen sitten kuitenkin meni, ja kaikki putkien päät ja sen sellaiset menivät suorastaan melkein hallitusti. Sijoituttiin minimölleissä kolmansiksi, ja olin säälittävän onnellinen koko kokemuksesta. Tuli sellainen olo, että kyllä me vielä jonain kauniina päivänä saatetaan olla valmiita ihan oikeisiin kisoihin, ja olin muuten vaan pakahtua ylpeydestä tuota pientä karvapalloa kohtaan. Tiuhti on kyllä (tosi objektiivisesti todeten) maailman paras koira. <3

Agikuulumisia

Agility on kyllä hauskaa. Treenataan nykyään agia sunnuntaisin TamSK:n tallilla kivassa ryhmässä, ja olen ainakin tähän asti kihissyt innosta jokaisten treenien jälkeen.  Laji on ihan selkeästi Tiuhtin juttu, sillä kuten meidän ryhmän vetäjäkin sanoi, Tiuhti syttyy kerta kerralta agilityyn enemmän, ja on oikein polleana siitä, että tämä nyt on sitä mitä se osaa. Toki myös henkisen lajiin syttymisen lisäksi taidollista kehitystä on ollut näiden kolmen TamSK:n treenikerran aikana jo havaittavissa, ja sekös vasta motivoikin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pystytään ihan hyvin tekemään lyhyehköä putkista ja hypyistä koostuvaa rataa, ja tästä Tiuhti on aivan riemuissaan. Putkien kieltäminen on tosin ikävä ajoittainen pahe vielä, ja siitä toivottavasti päästään pian eroon. Keppejä yritetään treenata joka kerta sellaisilla kallistettavilla kepeillä, tiedättekö? Tänään päästiin jo niin korkeaan asentoon, että Tiuhtin liikkeeseen tuli ihan keppien menoa muistuttava rytmi. Kontakteja pitäisi harjoitella aktiivisemmin, ja pintaa harjoitella myös kotona. Mitä te käytätte kotona treenaamiseen? Opiskelija-asunnon rappukäytävä ei ihan houkuttele harjoittelemaan portaissa, joten jotain muuta pitäisi keksiä.

Joka tapauksessa Tiuhtilla riittää vauhtia kyllä paljon enemmän kuin osaisin käsitellä, ja intoa vielä sitäkin enemmän! Omat ohjaukseni ovat välillä aivan käsittämättömiä, ja olen koko ajan ja joka kerta väärässä paikassa väärä käsi ojossa, mutta ehkä me tässä yhdessä opitaan... Ja kuten olen tainnut jo pari kertaa mainita, meillä on kivaa!

Agility-kuulumisia

Agility on ihanaa! Se on niin huikea laji sekä koiralle että omistajalleen. Ollaan nyt käyty joka sunnuntai Tiuhtin kanssa pentutreeneissä, ja typyn kehittyminen on silminnähtävää. On mieletöntä huomata, miten aivan yhtäkkiä oma koiravauva osaakin takaakiertoja ja välistävetoja ilman rautalangalla (lue makkaralla) ohjaamista, ja ennen kaikkea parasta on se, kuinka syttynyt koira on lajiin. Tiuhti on agilitya tehdessään niin täynnä riemua ja tarmoa ja vauhtia, mutta kuitenkin seuraa ja kuuntelee mua ihan kiitettävästi. Nopeuskin rupeaa jo olemaan sellaista luokkaa, että mulla on paljon tekemistä itseni kanssa.

"Mihin sitten?"

Liki esimerkillinen takaakierto (lähinnä koiran osalta).

Nyt sunnuntaina tehtiin taas radalla etenemistä, jossa Tiuhti rupeaa jo olemaan aika etevä. Muutama hyppy ja suora putki menevät loistavasti eteen-käskyllä sekä niin, että jään odottelemaan lähtöpisteeseen, että niin, että juoksen (= yritän kaikkeni pinkoa koiran mukana) häiritsevästi vieressä. Pyöriteltiin myös erilaisia hyppykuvioita, ja ensimmäistä kertaa kohtisuoraan olevalle hypylle koiraa lähettäessäni Tiuhti haukahti radalla! Kimakan komennuksen, että nyt neuvoit huonosti enkä tajunnut. Vaikeaa, kun ei treeneissä voi oikein olla vihainen koiralle, ettei into mene hukkaan, mutta en tosiaankaan toivo, että Tiuhti huutaa aina kun tekee rataa.

Anteeks Elina mut mikä toi sun oikee käsi on?

Toissa sunnuntaina treenattiin tosiaan välistävetoja edestä ja takaakiertoina, ja näissä Tiuhti oli mun mielestäni loistava! Se on ketterä ja nopea, muttei (ainakaan vielä) ehdottele itse omia kuvioitaan. Tämän lisäksi kokeiltiin ensi kertaa muuria, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi harjoiteltiin keppejä, ensi kertaa niitäkin. Kujakeppien kuja oli niin leveä, ettei Tiuhtilla ollut mitään ongelmaa kulkea siitä, mutta siitä se lähtee! Sitä edellisenä sunnuntaina tehtiin jo pientä rataa, jossa oli seitsemän estettä sikin sokin. Sitäkin Tiuhti teki mallikkaasti, mutta mulla oli valsseineni ongelmia omien liikkeideni kanssa. Joka tapauksessa ollaan Tiuhtin kanssa molemmat hurjan innostuneita tästä lajista, ja toivon sydämeni pohjasta, että päästään jatkamaan sitä myös Tampereella!

Poing!

Kesä ja agilitya (= kesäagilitya)

Siellä on kesä! Kävin tänään lenkillä sortseissa ja topissa, ja illan agilitytreeneissäkin oli liian kuuma kollarit jalassa. (Huomatkaa tässä sijaitseva hieno aasinsilta agilityyn.) Tämänpäiväiset treenit sujuivat ihan mukavasti, mutta eivät ehkä niin mukavasti kuin kahdet ensimmäiset. Viime kerralla harjoiteltiin taas takaakiertoja ja sylkkäreitä, ja selvästi meidän pahvilaatikkoharjoitukset olivat tuottaneet tulosta, sillä Tiuhti tajusi molemmat jokseenkin hyvin! Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa kontakteja, ja ihan kivasti ipana tajusi muutaman kerran jälkeen sen asennon, jossa pitäisi olla. Tätä ei olla treenattu kotona yhtään, jaiks, onneksi tänään ei ollut treeneissä kontakteja.

"Ai poseeratako pitäis tässä kentän reunalla? Haha ha."

Tänään meitä oli vain kaksi, ja kontaktiesteet oli tosiaan kannettu jo pois, joten tehtiin eteenmenemistä hypyn ja putken kautta namialustalle. Tiuhtin mielestä putki on vähän pelottava, etenkin jos ryhmän ohjaaja on toisessa päässä valmiina palkkaamaan, mutta hyvin rohkaistui menemään kun sekä ohjasin että palkkasin itse. Takaakierrot ja sylkkärit sujuivat ihan hyvin, ja tosiaan se eteenmeneminenkin jos ohjasin koko matkan itse. Sellaisen ikävyyden Tiuhti keksi tällä kertaa, että kas, oon vapaana eli voin karata moikkailemaan tota toista pentua... Meinasi vähän kiristää hermoja, mutta onneksi lopputreeneissä taas meidän välinen kontakti pysyi, eikä Tiuhti yrittänyt karkailla.

Otettiin treeni-selfie, vaikkei se Tiuhtia näköjään hirveästi kiinnostanut.

Agilityn lisäksi tehtiin tänään kunnon kesäasioita eli grillattiin ekaa kertaa parvekkeella (Tiuhtin mielestä tosi jännää puuhaa) ja käytiin syömässä kesän ensimmäiset irtojätskit. Tiuhti sai osallistua jätskiin järsimällä vohvelin lopun, ja kovin onneliseksi se tuon pirpanan tekikin. :) Tuitui. Tiuhti on kyllä ihan auringonpalvoja, se parkkeeraa aina sängyllä sille ainoalle viirulle, johon aurinko paistaa, ja läähättää tyytyväisen näköisenä. Pikku kesäkoira!

Taas selfie. :D Kolme elementtiä yhteen kuvaan: naama, koira ja jätski. Ei ollut helppo suoritus.

Tykkäilkää tekin kesästä ja treenailkaa agilitya! Tiuhti toivottaa teille kaikille kivoja unia:

Ensikosketus agilityyn

Sunnuntaina oli Tiuhtin ihka ensimmäiset agilitytreenit! Mua vähän jännitti etukäteen, että miten sopeudutaan puolivuotiaan koiran kanssa johonkin tavalliseen ryhmään, sillä eihän me vielä osata mitään, eikä noin pieni voi vielä tehdä mitään varsinaista agia. Paikan päällä kuitenkin osoittautui, että kyseessä olikin penturyhmä! Tämä tuli sekä ryhmäläisille että ohjaajalle yllätyksenä, mutta en voisi olla tyytyväisempi. Ryhmässä on kaksi alle viisikuista pentua (joista toinen oli aivan Pyryn näköinen australianpaimenkoira, meinasin pakahtua) ja yksi vuoden ikäinen aloittelija. Ihan mahtavaa, että saadaan aloittaa kunnolla alkeista! Hyvä juttu tällaisessa penturyhmässä on myös se, että ainakin ekojen treenien juttuja pystyttiin tekemään kaikki samaan aikaan, niin ei tarvitse turhaan odotella pikkuisen kanssa.

Harjoiteltiin siivekkeen kiertämistä eri suunnista ja eri asennoista (takaakiertoa ja sylkkäriä), ja suurimmat vaikeudet oli tietenkin mulla. Oikein päin asettuminen siivekkeeseen nähden ja koiranpuoleisella kädellä ohjaaminen kuulostavat ihan simppeleiltä jutuilta, mutta mulle ne olivat välillä aika ylivoimaisia. Pitkä agilityura edessä ja sillein! Ensi kerralla pitää myös muistaa laittaa tukka ponnarille, sillä näkökentän blokkaavat hiukset eivät ainakaan helpota ohjaamista. Toisena juttuna kokeiltiin putkea niin, että olin toisessa päässä Tiuhtia vastassa, ja superreippaasti pieni tuli putken läpi, vaikka vähän taisi pelottaakin. Viimeisenä tehtiin vielä eteen palkkaamista, ja nyt näitä kaikkia juttuja pitäisi muistaa treenata kotona iik!

Vaikka olikin todella hauskaa päästä agitreeneihin pitkästä aikaa, parasta oli kuitenkin Tiuhtin tekemisen riemu! Se oli niin innoissaan koko ajan kaikesta, ja oikein paistatteli saamissaan kehuissa. Tiuhti ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt, kuinka hauska juttu agi todellisuudessa onkaan, mutta makuun se ainakin pääsi jo oikein mainiosti!

Kesäryhmät, vau!

Eilen sähköpostiin oli tipahtanut VAU:n kesäryhmäjako. Hain Tiuhtin kanssa rally-toko- ja agilityryhmiin, ja ainoa toiveeni oli oikeastaan vain päästä tekemään kesällä jotain. Mutta mitä vielä! Saatiin molemmista lajeista ryhmäpaikka! Olin koko eilisen päivän ihan onnessani, sillä koko kesän meillä on luvassa rallya perjantaina ja agilitya sunnuntaina. Tietenkään agia ei voi vielä varsinaisesti treenata noin pikkuisen kanssa, mutta päästään ainakin jollain tavalla lajin makuun, ja toivottavasti jonain päivänä harrastamaan kunnolla myös Tampereella. Rallyssa taas tavoitteena on oppia kaikenlaisia perusjuttuja perusteellisesti. Toivottavasti kenttä kuivuu pian, ja päästään jo aloittamaan!

Tiuhti osallistui ryhmäjakojen tutkimiseen sähköpostista nukkumalla sylissä. Ei taida pieni tietää, mitä ne kirjaimet näytöllä lupailivat!

Vähän kyllä harmittaa, että Tampere on niin kaukana Nastolasta, ettei kesän jälkeen sitten enää voida treenata täällä, vaan pitää yrittää metsästää jotain paikkaa Tampereelta. Mutta pitää nyt tosiaan vain olla iloinen siitä, että Tiuhtille tulee varmasti todella kiva kesä, kun luvassa on pitkiä metsälenkkejä ja kahdet treenit viikossa. Ei koiraihmisten vain kuuluisi asua kaupungissa, haha. Tosin tuo meidän citykoira, joka ei hätkähdä minkäänlaisista ihmis-, polkupyörä-, auto-, bussi- ja katujyräpaljoutta Tampereella, yritti eilen täällä Nastolassa haukkua kauempana pyöräilevälle pikkutytölle?! Näköjään paikka tekee kaltaisekseen, ja pikkupaikkakunnalla citykoirankin pitää ilmoittaa, jos jotakin liikettä näkyy. Onneksi semihaukkuminen jäi semihaukkumisen asteelle ja Tiuhti tajusi hävetä. (;

Joka tapauksessa pahoittelen tätä hehkutusta, mutta suokaa meille pieni onnellisuushetki siitä, ettei jääty kesäksi kokonaan vaille koiraharrastuksia!

PS. Huomasittehan otsikon hulvattoman VAU-viittauksen? Sen koirakerhon nimestä saa kyllä vaikka minkälaisia hauskoja vitsejä väännettyä, enkä voinut itsekään vastustaa. :D