Hauskaa joulua!

Tämä on Tiuhtin ensimmäinen joulu meillä, ja tyyppi on jo isojen koirien mallista tajunnut, että aatossa on jotain erityistä. Myös kinkun tuoksu saattaa vaikuttaa asiaan. Vuosi sitten ajattelin ihan pähkinöinä, että ensi jouluna Tiuhti on jo meidän kanssa, ja nyt tuntuu, että ainahan se on ollut tuossa. Ihanaa joulua, pus!

Ekat agilityepikset

Oltiin Tiuhtin kanssa tänään meidän ensimmäisissä agilityn epävirallisissa kisoissa VAU:lla! Kisoihin osallistuminen oli enemmänkin hauska vitsi ja kiva tapa treenata myös kotipaikkakunnalla joululomalla. Ajattelin epikset myös kisakynnyksen madaltajina: ensimmäinen episkokemus jo tässä vaiheessa, kun ei olla edes puolitiessä valmiita oikeisiin kisoihin. Osallistuttiin tietenkin möllirataan, joka oli meille kerrassaan sopiva: hyppyjen ja putkien lisäksi oli ainoastaan puomi ja pituus, jotka molemmat sujuvat Tiuhtilta ihan hyvin. Rata oli 15-esteinen, suoraviivainen ja helppo, ja muutenkin kisakokemus oli huippu!

Oletin, että olisin ihan paniikissa viimeistään rataantutustumisessa, mutta mitä vielä, pysyin tyynen rauhallisena jopa radalla. Haha, itsensäkin voi näköjään yllättää. Tiuhti kuitenkin vaistosi, että jotain vähän tavallisesta poikkeavaa on kyseessä, ja tuntui kuuntelevan himpun verran tarkemmin, mitä siltä halusin. Se ei myöskään tainnut haukkua ollenkaan, vaikka tavallisesti agitreenit kuluvat enemmän tai vähemmän äänekkäissä merkeissä. En ollut koskaan ajatellut, että kisamainen kokemus voisi tuoda jotain positiivisia piirteitä esiin, mutta näköjään se on sekä ihmisellä että koiralla mahdollista!

Saatiin viisi virhepistettä kiellosta, kun Tiuhti arasti aluksi hieman puomille menemistä. Reippaasti mutta rauhallisesti se sen sitten kuitenkin meni, ja kaikki putkien päät ja sen sellaiset menivät suorastaan melkein hallitusti. Sijoituttiin minimölleissä kolmansiksi, ja olin säälittävän onnellinen koko kokemuksesta. Tuli sellainen olo, että kyllä me vielä jonain kauniina päivänä saatetaan olla valmiita ihan oikeisiin kisoihin, ja olin muuten vaan pakahtua ylpeydestä tuota pientä karvapalloa kohtaan. Tiuhti on kyllä (tosi objektiivisesti todeten) maailman paras koira. <3

Tiuhti ja Tiuhtin joulukalenteri

Tiuhti 1v

Aivan hullua, että Tiuhti täyttää tänään jo yhden kokonaisen vuoden! Muistan varmaan ikuisesti sen marraskuisen perjantain, kun olimme Villen kanssa yliopistolla syömässä. Olimme odottaneet pentu-uutisia jo monta päivää, ja olin samalla hysteerisen innoissani ja valmiina pettymykseen, jos kasvattaja ei haluaisikaan antaa pentua meille, tai jos yhtään tyttöä ei syntyisi. Yliopiston aulan isossa portaikossa siis päivitin sähköpostini jo toivosta luopuneena, ja sydän tykyttäen pysähdyin lukemaan viestiä, jossa Niina kertoi, että "toinen näistä tytöistä olisi nyt teille". Riemuni oli ylitsevuotavaa, ja pompin portaat alas aivan tolaltani Villen pyöritellessä silmiään. Sillä hetkellä konkretisoitui se, että meille tulisi ihan oikeasti koiravauva.

Nyt tuosta hetkestä on tasan vuosi, ja tavallaan tuntuu, että Tiuhti on ollut meillä aina. Se on täydellinen osa meidän pientä perhettä, ja se on myös täydellinen osa vanhempieni koirien laumaa. Se on tehnyt meidät molemmat tämän vuoden aikana onnellisemmiksi kuin olisimme ikinä voineet kuvitellakaan. Kaikki ne hetket, kun olemme tulleet kotiin riemuitsevan pienokaisen tervehdittäväksi, ne ensimmäisestä päivästä läsnä olleet hetket, kun Tiuhti kömpii tyytyväisenä syliin nukkumaan, eikä haluaisi olla missään muualla, ne hetket, kun näkee Tiuhtin juoksevan metsässä vapaana ja onnellisena mutta kuitenkin käyden tasaisin väliajoin tarkistamassa, että ollaan mukana. Ne monet kerrat, kun olen innostunut agilityn treenaamisesta mutta Tiuhti on innostunut vielä enemmän, ja ne, kun ollaan herätty pieni tuhiseva karvakasa kielletysti meidän välissä.

Tiuhtista on kasvanut kiltti, rakastava, reipas, fiksu, oppivainen ja ajoittain myös riehakas aikuinen, joka osoittaa hellyyttään ja kiintymystään jokaisessa hetkessä. Tiuhti jäi minikokoiseksi pörrökorvaiseksi sheltiksi, josta vieläkin päivittäin kysytään, että onko se pentu. Tiuhti kiertää vesilätäköt hinnalla millä hyvänsä, se heittelee nappuloita ympäri keittiötä ennen kuin suvaitsee syödä ne, se osaa heittäytyä täysin veltoksi, jos ei halua että se nostetaan alas sängyltä ja pysyy suuri marttyyri-ilme kasvoillaan paikallaan, kun se pestään. Tiuhtin kanssa on hurjan kivaa treenailla agilitya ja rallya, mutta Tiuhtin kanssa on myös mahtavaa vain löllöillä sohvalla. Tiuhtin lemppariasioita ovat Pyry ja Papu, sohvan kaiteella ikkunasta ulos katselu ja selälleen rapsuteltavaksi kellahtaminen.

Tiuhti on meille ihan täydellinen koira, ja toivotaan, että mekin ollaan Tiuhtille täydellisimmät omistajat. Ainakin meillä kotona asustaa yksi kappale onnellisia shelttejä ja kaksi kappaletta onnellisia koiranomistajia.

Onnea Tiuhti 1 vuotta! <3

Agikuulumisia

Agility on kyllä hauskaa. Treenataan nykyään agia sunnuntaisin TamSK:n tallilla kivassa ryhmässä, ja olen ainakin tähän asti kihissyt innosta jokaisten treenien jälkeen.  Laji on ihan selkeästi Tiuhtin juttu, sillä kuten meidän ryhmän vetäjäkin sanoi, Tiuhti syttyy kerta kerralta agilityyn enemmän, ja on oikein polleana siitä, että tämä nyt on sitä mitä se osaa. Toki myös henkisen lajiin syttymisen lisäksi taidollista kehitystä on ollut näiden kolmen TamSK:n treenikerran aikana jo havaittavissa, ja sekös vasta motivoikin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pystytään ihan hyvin tekemään lyhyehköä putkista ja hypyistä koostuvaa rataa, ja tästä Tiuhti on aivan riemuissaan. Putkien kieltäminen on tosin ikävä ajoittainen pahe vielä, ja siitä toivottavasti päästään pian eroon. Keppejä yritetään treenata joka kerta sellaisilla kallistettavilla kepeillä, tiedättekö? Tänään päästiin jo niin korkeaan asentoon, että Tiuhtin liikkeeseen tuli ihan keppien menoa muistuttava rytmi. Kontakteja pitäisi harjoitella aktiivisemmin, ja pintaa harjoitella myös kotona. Mitä te käytätte kotona treenaamiseen? Opiskelija-asunnon rappukäytävä ei ihan houkuttele harjoittelemaan portaissa, joten jotain muuta pitäisi keksiä.

Joka tapauksessa Tiuhtilla riittää vauhtia kyllä paljon enemmän kuin osaisin käsitellä, ja intoa vielä sitäkin enemmän! Omat ohjaukseni ovat välillä aivan käsittämättömiä, ja olen koko ajan ja joka kerta väärässä paikassa väärä käsi ojossa, mutta ehkä me tässä yhdessä opitaan... Ja kuten olen tainnut jo pari kertaa mainita, meillä on kivaa!

Tehorallattelijat

Eilen alkoivat vihdoin rally-tokotreenit Tampereella! Päästiin siis Tiuhtin kanssa TamSK:lle rallyn tehoryhmään, mikä on tietenkin superkiva juttu. Ollaan kesän treenien jälkeen treenailtu lähinnä silloin tällöin kotona ja lenkeillä, joten jännitti melkoisesti, miten Tiuhti suhtautuu vieraaseen halliin, toisten koirien läsnäoloon ja yhtäkkiä taas kokonaiseen rataan. En olisi voinut olla tyytyväisempi! Tiuhti istuskeli nätisti kentän reunalla, kun rakennettiin ja katsottiin rataa läpi. Kun oli meidän vuoro mennä rata, toisella puolella hallia koira haukkui tauotta agilityssa, eikä sekään haitannut Tiuhtia tipan vertaa. Päinvastoin se oli todella innoissaan, vaikka mua vähän jännitti, ja teki omaan tasoonsa nähden todella taitavasti.

Uskon, tai ainakin toivon, että kehitytään rallyssa tämän tehoryhmän aikana valtavasti, sillä meillä molemmilla on motivaatio kohdallaan. Mulla on ainakin todella kova into tähdätä mahdollisimman pian kisailemaan, ja uskon että Tiuhtillakin olisi, jos se sellaisesta itse saisi päättää, niin onnessaan se taas oli siitä että se osaa.  Ehkä meidän pitäisi kohta uskaltautua epiksiin, että päästään joskus korkkaamaan ALO. (:

Kaverikuvia

Yhdeksän kuukauden mitat (ja juoksut!)

33,5 cm

5,1 kg

Tiuhti täytti eilen yhdeksän kuukautta, ja nyt näyttää siltä, että kasvu on lakannut, sillä kuukausi sitten mittasin (hurjan pätevillä ja täsmällisillä menetelmilläni) tismalleen saman 33,5 cm. Tänään kokeilin vielä varmuuden vuoksi, missä kohtaa minin raja 35 cm menee, ja se nyt aivan varmasti on enemmän kuin Tiuhtin säkä. Minikoira siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä, aivan loistavaa, jipii! Ja tietenkin pysytään myös rotumääritelmän suosituskoossakin tällä mitalla. Korvat ovat jokseenkin lurpsakat, mutta ainakin ne ovat yhä edelleen hurjan pörröiset ja söpöt, ja voihan niitä sitten keventää, jos näyttelyyn joskus uskaltaudutaan. 

Timppa aloitti myös juoksunsa viime viikolla! Olin itse Intiassa (lisää siitä ihmisblogissa), ja Tiuhti oli Villen pitkien työpäivien takia vanhemmillani hoidossa. Tiistaina äidiltä tuli viesti, että pitää varmaan mennä ostamaan Tiuhtille pöksyt, kun se tiputtelee. Vähän kummallisesti tuo olikin käyttäytynyt jo hetken aikaa. Nyt edessä on siis muutaman viikon treenitauko (plaah), mutta eiköhän sekin tee ihan hyvää. Näin iso tyty meillä jo on, että ensimmäiset juoksut ovat ajankohtaiset ja korkeuskasvukin on lakannut, voi hurja!

Tiuhtin vesiretkipäivä

Toissapäivänä vietiin Tiuhti ensi kertaa vesistölle ex tempore lauttasaunailun merkeissä. Kävin pikaisesti ostamassa pienet oranssit koiran pelastusliivit, ja oltiin valmiita hurjaan seikkailuun. Myös Pyry samispelastusliiveissään oli ensimmäistä kertaa lauttasaunalla, vaikka veneessä onkin matkustanut. Tiuhti oli ihanan rauhallinen, vaikka moottori pärisi ja vesi loiskui! Ankkuroinnin jälkeen päästettiin koirat lautalla vapaiksi, ja Tiuhti mennä vipelsi häntä pystyssä ja söi grillistä tipahtelevia kärähtäneitä makkaranpaloja. Veteen sillä ei ollut mitään hinkua, toisin kuin Pyryllä, joka hyppäsi ehkä 30 kertaa lautalta veteen hakemaan keppiä.

Tai siis ei ollut mitään hinkua, ennen kuin mentiin Villen kanssa uimaan, jolloin se melkein loikkasi veteen monen monta kertaa, muttei sitten kuitenkaan uskaltanut. Mieli teki kovasti, muttei aivan tarpeeksi, ja seuraavassa hetkessä isäni (huom. meiltä mitään kysymättä) nosti Tiuhtin pelastusliivin kahvasta järveen, ja Tiuhti ui meidän luo vallan taitavasti. Äkkiä se kyllä halusi poiskin, ja pysytteli visusti poissa reunoilta hetken aikaa. Ei Tiuhtista ehkä uimaria tule, vaikka näillä helteillä olisi varmasti ihanaa vähän viilentää turkkia järvessä pulikoimalla. Pyry on sentään perheen koirista ainoana tajunnut uimisen riemun, ja myös kaikkien perheen koirien edestä.



Myös toisen ensimmäisen kokemuksen Tiuhti sai tänään, kun päätin napata sen aamuiselle juoksulenkille mukaan! Aamulenkki tyhjällä vatsalla on sen verran hidas ja lyhyt joka tapauksessa, että ajattelin sen olevan hyvä aloittelu. Pyryn kanssa juoksentelun takia mulla on valmiiksi vyö ja joustopala, mutta joustopala oli vieressä nätisti kipittävän Tiuhtin kanssa turha. Tiuhti tosiaan juoksi nätisti vieressä liki koko ajan (vaikka tietenkin ne muutama eteen kiilaaminen olivat melkoisia vaarahetkiä meille molemmille), ja jaksoi viiden kilometrin lenkin aivan hyvin. Onkin tuntunut vähän hölmöltä lenkkeillä ilman koiraa, kun sellainen kuitenkin kotoa löytyy, joten enää yhtään yksinäistä lenkkiä ei tarvitse tehdä! Koirajuoksua en (ainakaan vielä) jaksa yrittää, riittää kun hölkötellään yhdessä.

Rally-tokovideo

Sain kuin sainkin videomateriaalia rallytreeneistä! Video on tosiaan parin viikon takaisista treeneistä, jolloin tehtiin hellerataa, jossa ei tukahduttavan ilman ja kuuman asvaltin takia ollut lähtöä lukuunottamatta ollenkaan istumisia tai maahanmenoja. Rata oli meille täydellinen, sillä seuraaminen on nyt se juttu, jota Tiuhtin kanssa pitää treenata ja treenata. Leikkelin pätkää jonkin verran, ettei se olisi niin pitkä, ja tämän takia meidän bravuuriliike spiraali jäi kokonaan pois. (Kuvaaja ei sen kohdalla muistanut zoomin olemassaoloa!) Tiuhtin on vielä niin pieni, ettei sen tarvitse osata kaikkea täydellisesti (tai ollenkaan), ja tytyn riemukkuuteen olen hurjan tyytyväinen! Rally on niin hauskaa. Kehitystä on tapahtunut tämän kesän aikana, ja pikkuhiljaa koko ajan.

PS. Päätin jatkaa myös epäkoirablogiini Kolmanteen kertomukseen kirjoittelua ikuisuuden kestäneen tauon jälkeen!

Agility-kuulumisia

Agility on ihanaa! Se on niin huikea laji sekä koiralle että omistajalleen. Ollaan nyt käyty joka sunnuntai Tiuhtin kanssa pentutreeneissä, ja typyn kehittyminen on silminnähtävää. On mieletöntä huomata, miten aivan yhtäkkiä oma koiravauva osaakin takaakiertoja ja välistävetoja ilman rautalangalla (lue makkaralla) ohjaamista, ja ennen kaikkea parasta on se, kuinka syttynyt koira on lajiin. Tiuhti on agilitya tehdessään niin täynnä riemua ja tarmoa ja vauhtia, mutta kuitenkin seuraa ja kuuntelee mua ihan kiitettävästi. Nopeuskin rupeaa jo olemaan sellaista luokkaa, että mulla on paljon tekemistä itseni kanssa.

"Mihin sitten?"

Liki esimerkillinen takaakierto (lähinnä koiran osalta).

Nyt sunnuntaina tehtiin taas radalla etenemistä, jossa Tiuhti rupeaa jo olemaan aika etevä. Muutama hyppy ja suora putki menevät loistavasti eteen-käskyllä sekä niin, että jään odottelemaan lähtöpisteeseen, että niin, että juoksen (= yritän kaikkeni pinkoa koiran mukana) häiritsevästi vieressä. Pyöriteltiin myös erilaisia hyppykuvioita, ja ensimmäistä kertaa kohtisuoraan olevalle hypylle koiraa lähettäessäni Tiuhti haukahti radalla! Kimakan komennuksen, että nyt neuvoit huonosti enkä tajunnut. Vaikeaa, kun ei treeneissä voi oikein olla vihainen koiralle, ettei into mene hukkaan, mutta en tosiaankaan toivo, että Tiuhti huutaa aina kun tekee rataa.

Anteeks Elina mut mikä toi sun oikee käsi on?

Toissa sunnuntaina treenattiin tosiaan välistävetoja edestä ja takaakiertoina, ja näissä Tiuhti oli mun mielestäni loistava! Se on ketterä ja nopea, muttei (ainakaan vielä) ehdottele itse omia kuvioitaan. Tämän lisäksi kokeiltiin ensi kertaa muuria, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi harjoiteltiin keppejä, ensi kertaa niitäkin. Kujakeppien kuja oli niin leveä, ettei Tiuhtilla ollut mitään ongelmaa kulkea siitä, mutta siitä se lähtee! Sitä edellisenä sunnuntaina tehtiin jo pientä rataa, jossa oli seitsemän estettä sikin sokin. Sitäkin Tiuhti teki mallikkaasti, mutta mulla oli valsseineni ongelmia omien liikkeideni kanssa. Joka tapauksessa ollaan Tiuhtin kanssa molemmat hurjan innostuneita tästä lajista, ja toivon sydämeni pohjasta, että päästään jatkamaan sitä myös Tampereella!

Poing!

Kahdeksan kuukauden mitat

33,5 cm

n. 5 kg

Tänään Tiuhtilla kilahti kahdeksan kuukautta mittariin! Vieläkin vastaan välillä vahingossa, että meillä on kotona puolivuotias pentu, vaikkei tuo ole enää lähelläkään puolta vuotta saati sitten näytä pennulta. Harmittaa, että en kesätyöhöyryissäni jaksanut ottaa 7-kuukautiskuvia ja -mittoja, sillä ne olisivat hurjan mielenkiintoiset tässä vertailussa. Kahden kuukauden takaiseen senttejä on tullut (noin) yksi kappale lisää, mikä vaikuttaa mielestäni lupaavalta miniksi jäämisen kannalta. Vai mitä mieltä olette? Punnitseminen oli melkoinen hässäkkä, sillä vaaka näytti miljoonalla punnituskerralla aina eri tulosta, mutta viiden kilon kieppeillä paino taisi suurin piirtein pyöriä. Ja hei, katsokaa tuota turkkia! Milloin Tiuhti rupesi näyttämään aikuiselta sheltiltä? Ihan mieletöntä, kuinka kaunis se on (omasta vauvasta on varmaan kyllä jäävi sanomaan niin).

Muutenkin Tiuhti tuntuu aikuistuneen hirveästi. Sisäsiistiksi ollaan uskallettu kutsua sitä nyt ehkä reilun kuukauden verran, eikä se harrasta pentuhössötystä juurikaan.  Pyrykin suhtautuu Tiuhtiin nyt erilaisella rajuudella, kun se ilmeisesti rupeaa olemaan muiden koirienkin silmissä epäpentu.  Tiuhti on rauhallinen kun mekin löhöillään sohvalla, mutta metsässä ja agiradalla virtaa riittää - kuitenkin (ainakin vielä) siinä määrin, ettei ylikuumenemisesta tarvitse stressata. Agility tuntuu tällä hetkellä kaikkein eniten Tiuhtin lajilta, niin innoissaan se siitä on. Rakkautta kuitenkin riittää yhtä lailla kuin pikkupentunakin, ja hukutaan pusuihin aina kun tullaan töistä kotiin tai kun vain satutaan istahtamaan lattialle. Toisaalta Tiuhti on myös oppinut mököttämisen jalon taidon, niin välinpitämättömästi se suhtautui Villeen ja muhun meidän viikonloppureissun jälkeen, kun haettiin se vanhemmiltani hoidosta. Vähän meinasi naurattaa.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Tiuhti on maailman täydellisin koira meille. Se on niin rakas ja söpö ja taitava, vaikka onkin välillä kovin tottelematon riiviöirpana, jonka päähän esimerkiksi sivulletulo ei vain tunnu mahtuvan. Tässä se loikoilee mun sylissä, niin kuin kotiutumispostausta kirjoittaessanikin, ja nojaa päätään mun kättä vasten tehden kirjoittamisesta himpun verran hankalaa. En vain voisi olla onnellisempi yhdenkään toisen koiran omistajana. <3

PS. Käytiin Tiuhtin kanssa eläinkaupassa shoppailemassa synttäripäivän kunniaksi, ja Tiuhti halusi broilerin sydämiä nameiksi (edellinen pötkö unohtui laittaa pakkaseen ja sille kävi vähän hupsusti). Herran jestas mikä sotku ja homma siinä oli, mutta mitä sitä ei rakkaan koiransa eteen tekisi! Nyt on pakkasessa monta pussillista mitä herkullisimpia kanan sisäelimiä:

Kesäpupuja

Tällasten ihanien kanssa ollaan vietetty viikonloppu! Äiti ja isä on matkalla, joten tultiin vanhempien luo koira- ja pikkusiskovahdeiksi. Tiuhtin mielestä on ainakin parasta hengailla täällä, kun on iso piha ja kavereita, ja mustakin on kivaa, kun pääsee kuvailemaan Annikan kameralla!

Koirajuoksuinnostus

Nyt ohitan tämän blogin varsinaisen, söpön ja pörröisen aiheen nimeltä Tiuhti, ja kerron orastavasta innostani uuteen koiralajiin! Olen juoksulenkkeillyt Pyry-bortsumme kanssa viime kesästä lähtien eripituisia lenkkejä, mutta varsinaiseksi koirajuoksuksi tuota ei ole voinut kutsua, sillä juoksulenkit ovat olleet siinä mielessä erityislaatuisia, että juuri niillä Pyry ei kisko juuri lainkaan. Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa koikella joitakin koirajuoksukisoja Pyryn kanssa, sillä laji on mitä mahtavin, ja niinpä sovin erään Vaulaisen koirajuoksuharrastajan kanssa juoksutreffit sunnuntaiksi!  Ensimmäinen huomio oli se, että lyhyet matkat ja kova vauhti koiran kanssa ovat tappavia perässä juoksevalle ihmiselle. Voisi kuvitella, että koiran vetäessä oma taakka helpottuu, mutta lähinnä se vain lisää vauhdin ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Suurin huolenaiheeni oli se, miten ei-niin-ystävällismielisesti toisiin koiriin suhtautuva Pyrtsi tulee toimeen juoksutilanteessa toisen koiran kanssa. Huoli osoittautui aika turhaksi, sillä parin haukahduksen jälkeen Pyry tajusi, että hitto tuo toinen koira ei olekaan lähdössä minnekään ja sen kanssa pitää nyt vaan juosta. Myös vedon hakeminen oli hämmästyttävän vaikeaa, kun ottaa huomioon, miten sininen kieli Pyryllä on jokaisella kävelylenkillä. Loppulenkistä Pyry innostui kirittämään Pomon perässä niin, että toimintaa saattoi jopa kutsua koirajuoksuksi! Ida totesi, että Pyry on niin kontaktihakuinen koira, että mun pitäisi vain olla hiljaa ja antaa sen tehdä töitä rauhassa, sillä joka kerta kun kehun sen hyvää vetoa, se tulee tarjoamaan mulle katsekontaktia.

Nyt meidän pitäisi käydä ihan lyhyillä, muutaman kilometrin mittaisilla lenkeillä harjoittelemassa yksinomaan vetoa, niin saatettaisiin jopa olla syksyllä kilpailukunnossa! (Haha, ihan kuin tarkoittaisin kilpailukunnolla omaa kuntoani, mutta ajattelen sen hauskan kokemuksen kannalta.) En ole vielä ainakaan miettinyt, että kokeilisin koirajuoksua Tiuhtin kanssa, vaikka toki ajattelin sen juoksulenkeille muuten vaan napata mukaan, kunhan se tuosta vielä hieman kasvaa. Mutta eihän sitä koskaa tiedä!

Shoppailuja!

Ostoslistalla on ollut jo pitkään Tiuhtille vaikka mitä, ja eilen saatiin vihdoin ja viimein napattua Tiuhti takakonttiin ja lähdettyä kiertämään Lahden eläinkauppoja. Lista oli siis kilometrin pitkä, ja löydettiin kuin löydettiinkin ihan kaikki! Onneksi eläinkauppoja oli useampi, niin ei kirpaissut kerralla, sillä rahaa paloi enemmän kuin uskallan ajatellakaan... No, kerrankos sitä! Teen nyt tällaisen muotiblogimaisen shoppailujen esittelyn, sillä ollaanhan me Tiuhtin kanssa molemmat aika innoissaan näistä ostoksista. Tai mä ainakin.

 Sadetakki. Sadelenkkien jälkeiseltä vartin föönaamiselta säästyäksemme päätettiin hankkia sadetakki. Tiuhtin ilmeestä näkee, kuinka reppana se on tuo päällä, mutta eiköhän se totu. En oikeastaan malttaisi odottaa, että tulisi seuraavat sadekelit ja päästäisiin kokeilemaan sadetakkia käytännössä, haha!


Valjaat. Ajattelin myös, että nyt Tiuhti on tarpeeksi iso, että voin ostaa sille aikuiskokoiset valjaat. Ensisijaisesti nuo Rukan valjaat ovat tietenkin söpön väriset, mutta myös turvavyönätoimimisominaisuus oli iso plussa!

Treenihihna. Kyllä, mielestäni Tiuhti tarvitsee treenihihnan. :D Kaikkeen sitä voi rahaansa käyttää! Mutta nahkahihna on niin pitkä, ettei se oikein toimi rallyssa, jossa alokasluokassa pitää liikkeet tehdä hihnan kanssa, ja tuossa on miljoona eri säätömahdolisuutta molemmissa päissä olevien lukkojen ansiosta. Ja se on kevyt ja siinä on söpöjä kuvioita.

Peti. Ok, no tämä oli heräteostos. Tiuhti on vähän kasvanut yli Lanzarotelta hankkimaamme siniseen pilkkupetiin, joten ajattelin, että on jo korkea aika hankkia uusi, ja tämä oli kivan neutraalin värinen (ja alennuksessa).

Mikrokuitutassupyyhe. Tästä ollaan haaveiltu pitkään! (Ehkä haaveilla on vähän turhan voimakas verbi tassupyyhkeestä puhuttaessa, mutta ymmärtänette pointin.) Nyt konkurssi oli jo niin suuri valmiiksi, etteivät nämä Rukan pyyhkeet tuntuneet siinä enää missään.

Treenitasku. Vihdoin ja viimein, sillä olen käyttänyt koko kevään äidin treenitaskua, ja äiti ei tosiaankaan ole ollut kauhean innoissaan, sillä asutaan eri osotteissa... Ompelin tähän jo valmiiksi omistamani bordercolliemerkin, ja nyt yritän metsästää myös ainakin shelttimerkin! Vinkkejä, mistä sellaisen voisi löytää?

Ikkunarotutarra. Tämä oli ehkä turhuuden multihuipentuma, mutta saatiin perjantaina vanhempieni Toyota ihan ikiomaksi, joten pitäähän siitä vähän yrittää tuunata oman näköinen. (; Äidin mukaan nämä olivat 90-luvulla suurta muotia, ja koska autommekin on vuosimallia -91, tämähän sopii kuin nenä päähän... 

Turvavyökappale valjaisiin. Näin valjaista tehdään turvavyöt!

Broilerin sydämiä. Tätä pötkylää en nähnyt tarpeelliseksi kuvata, mutta pitäisi tässä mahdollisimman pian keitellä/paistella Tiuhtille superherkkuja! Yllätyin, kun iso pötkö maksoi alle kaksi euroa, sillä luulin, että ne ovat todella tyyriitä.

Shoppailun lomassa käytiin Lahden koirakahvilassa, jossa Tiuhti sai oman pikkuisen pinkin donitsin, josta neitimäisesti nuoli ensin kuorrutteen pois ja sitten vasta rouskutti lopun rinkilän. Koirakahvila on kyllä hauska konsepti! Tiuhti pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa terassille, kun käytiin (tai siis äiti kävi, koska mä ajoin) Möysän Esson katolla lomanalottajaissiiderillä (tai siis äidin loman, mullei oo sellasta). Tämän jälkeen tehtiin vielä tunnin metsälenkki, niin oli aika väsynyt tyty eilen illalla!