Agikuulumisia

Agility on kyllä hauskaa. Treenataan nykyään agia sunnuntaisin TamSK:n tallilla kivassa ryhmässä, ja olen ainakin tähän asti kihissyt innosta jokaisten treenien jälkeen.  Laji on ihan selkeästi Tiuhtin juttu, sillä kuten meidän ryhmän vetäjäkin sanoi, Tiuhti syttyy kerta kerralta agilityyn enemmän, ja on oikein polleana siitä, että tämä nyt on sitä mitä se osaa. Toki myös henkisen lajiin syttymisen lisäksi taidollista kehitystä on ollut näiden kolmen TamSK:n treenikerran aikana jo havaittavissa, ja sekös vasta motivoikin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että pystytään ihan hyvin tekemään lyhyehköä putkista ja hypyistä koostuvaa rataa, ja tästä Tiuhti on aivan riemuissaan. Putkien kieltäminen on tosin ikävä ajoittainen pahe vielä, ja siitä toivottavasti päästään pian eroon. Keppejä yritetään treenata joka kerta sellaisilla kallistettavilla kepeillä, tiedättekö? Tänään päästiin jo niin korkeaan asentoon, että Tiuhtin liikkeeseen tuli ihan keppien menoa muistuttava rytmi. Kontakteja pitäisi harjoitella aktiivisemmin, ja pintaa harjoitella myös kotona. Mitä te käytätte kotona treenaamiseen? Opiskelija-asunnon rappukäytävä ei ihan houkuttele harjoittelemaan portaissa, joten jotain muuta pitäisi keksiä.

Joka tapauksessa Tiuhtilla riittää vauhtia kyllä paljon enemmän kuin osaisin käsitellä, ja intoa vielä sitäkin enemmän! Omat ohjaukseni ovat välillä aivan käsittämättömiä, ja olen koko ajan ja joka kerta väärässä paikassa väärä käsi ojossa, mutta ehkä me tässä yhdessä opitaan... Ja kuten olen tainnut jo pari kertaa mainita, meillä on kivaa!