Kurssi-innostusta ja messarishoppailua

Olen ollut taas aivan pentutäpinöissäni koko viikon, ja välillä tuntuu, että kaksi viikkoa on vähintään maailman pisin ikuisuus, ja välillä taas ajattelen, että voi kauhistus kuinka vähän aikaa Tiuhtin kotiutumiseen onkaan. Viime viikolla tein kuitenkin myös hyödyllisiä tekoja pennun tulevaisuutta ajatellen, ja rupesin toden teolla metsästämään pentukursseja Tampereelta. Muutaman lupaavan löysinkin jo, mikä tuntuu hassulta, sillä Nastolassa asuessa vaihtoehtoja oli tasan yksi (VAU on kyllä tosi kiva, joten ei niitä enempää tarvitsisi ollakaan). Ilmoittauduttiin vauvakurssille, joka alkaa heti tammikuun alussa, ja helmikuussa taas alkaa pentukurssi. Apua! Tosi hyvä että päästään aloittamaan sosiaalistumisvaiheen hyödyntäminen heti Tiuhtin kotiuduttua. Tarkoituksena on mennä myös kaikkiin mahdollisiin Hämeen shelttien juttuihin alusta pitäen mukaan, sillä kaikkein mukavimpia olisivat tietenkin toiset shelttikaverit.


Pyry (kotikodissa asuva bortsu) poseerasi pyytämättä Tiuhtin messariostosten kanssa, eikä voinut millään käsittää, ettei etenkin ihana vinkuva vauvalelu ollut sille. Voi toista.
Koulutusfiilistelyn lisäksi olen myös hieman materiafiilistellyt, sillä käytiin äidin kanssa viime viikonloppuna messarin näyttelyssä… Meinasin seota siellä koiratavaranpaljouden keskellä. Sieltä tarttui kaikkea jos jonkinmoista pientä ja ihanaa mukaan, ja nyt Tiuhtilla onkin ensimmäinen petinsä, pantansa ja pehmolelunsa. Teki hirvittävän paljon mieli ostaa sellainen pieni, vaaleanpunainen ja pehmeä talon muotoinen koppi, jossa luki ”My home”, mutta onneksi sain pidettyä pääni ja ostin pennulle turvallisemman patjavaihtoehdon.


Trimmaustarvikkeidensäilytyspussukka (äidin sanoin koiran meikkipussi, en kestä), namitasku, peti, herkkuja, Winner 2014 -paita (mulle, ei Tiuhtille), vauvalelu ja pentupanta. Kaikkea tarpeellista. (:
Flyball-näytös
Messarissa katsottiin myös muiden muassa toko- ja flyball-näytökset, jotka molemmat inspiroivat mua paljon. Palan innosta päästä kokeilemaan Tiuhtin kanssa tokoa, ja flyball taas olisi varmasti koiran kuin koiran mielestä huippua. Kotikodissa asuva 10-vuotias nahkacollie ainakin olisi aivan onnesta soikeana flyballista, ja ajattelin, että jos ollaan ensi kesä täällä, voisin viedä Papun kokeilemaan kyseistä lajia. En malttaisi odottaa, että pentu muuttaa meille, mutta toisaalta en myöskään malttaisi odottaa, että Tiuhti on tarpeeksi iso voidakseen aloittaa kaikki jännittävät harrastukset. Nyt kun hehkutan julkisesti, kuinka innostunut olen, meistä tulee kuitenkin ihan surkea parivaljakko. :D Ei se mitään!