Nyt ohitan tämän blogin varsinaisen, söpön ja pörröisen aiheen nimeltä Tiuhti, ja kerron orastavasta innostani uuteen koiralajiin! Olen juoksulenkkeillyt Pyry-bortsumme kanssa viime kesästä lähtien eripituisia lenkkejä, mutta varsinaiseksi koirajuoksuksi tuota ei ole voinut kutsua, sillä juoksulenkit ovat olleet siinä mielessä erityislaatuisia, että juuri niillä Pyry ei kisko juuri lainkaan. Ajattelin kuitenkin, että olisi hauskaa koikella joitakin koirajuoksukisoja Pyryn kanssa, sillä laji on mitä mahtavin, ja niinpä sovin erään Vaulaisen koirajuoksuharrastajan kanssa juoksutreffit sunnuntaiksi! Ensimmäinen huomio oli se, että lyhyet matkat ja kova vauhti koiran kanssa ovat tappavia perässä juoksevalle ihmiselle. Voisi kuvitella, että koiran vetäessä oma taakka helpottuu, mutta lähinnä se vain lisää vauhdin ihan uusiin ulottuvuuksiin.
Suurin huolenaiheeni oli se, miten ei-niin-ystävällismielisesti toisiin koiriin suhtautuva Pyrtsi tulee toimeen juoksutilanteessa toisen koiran kanssa. Huoli osoittautui aika turhaksi, sillä parin haukahduksen jälkeen Pyry tajusi, että hitto tuo toinen koira ei olekaan lähdössä minnekään ja sen kanssa pitää nyt vaan juosta. Myös vedon hakeminen oli hämmästyttävän vaikeaa, kun ottaa huomioon, miten sininen kieli Pyryllä on jokaisella kävelylenkillä. Loppulenkistä Pyry innostui kirittämään Pomon perässä niin, että toimintaa saattoi jopa kutsua koirajuoksuksi! Ida totesi, että Pyry on niin kontaktihakuinen koira, että mun pitäisi vain olla hiljaa ja antaa sen tehdä töitä rauhassa, sillä joka kerta kun kehun sen hyvää vetoa, se tulee tarjoamaan mulle katsekontaktia.
Nyt meidän pitäisi käydä ihan lyhyillä, muutaman kilometrin mittaisilla lenkeillä harjoittelemassa yksinomaan vetoa, niin saatettaisiin jopa olla syksyllä kilpailukunnossa! (Haha, ihan kuin tarkoittaisin kilpailukunnolla omaa kuntoani, mutta ajattelen sen hauskan kokemuksen kannalta.) En ole vielä ainakaan miettinyt, että kokeilisin koirajuoksua Tiuhtin kanssa, vaikka toki ajattelin sen juoksulenkeille muuten vaan napata mukaan, kunhan se tuosta vielä hieman kasvaa. Mutta eihän sitä koskaa tiedä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti