Käytiin maanantaina moikkaamassa Tiuhtin kasvattajaa ja haettiin samalla Ruotsista asti saapunut C-vitamiini. On kyllä huippua, että kasvattaja asuu vartin bussimatkan päässä, sillä jos joku huolestuttaa, voidaan vaan mennä käymään Tiuhtin kanssa! Tiuhti tietenkin rakasti Niinaa yli kaiken, ja myös muut tutut shelttikaverit olivat aika kivoja. Maisa-äiti tosin vähän irvisteli suurta rakkautta osoittavalle Tiuhtille juuri sen näköisenä, että ettehän te nyt tosissaan tuonut tuota rääpälettä takaisin. Sen sijaan perheen pojat Hugo (Tiuhtin isi) ja Dylan leikkivät Tiuhtin kanssa todella riemukkaasti, mikä teki Tiuhtin aika onnelliseksi. Nyt jännittää astetta vähemmän mennä viikonloppuna Nastolaan esittelemään Tiuhti Pyrylle ja Papulle, kun pieni osasi niin nätisti alistua isommilleen.
|
Tiuhti yrittää antaa äidille pusua. |
|
Ville ja Karkki |
|
Hugo-isi ja kellistelevä Tiuhti |
Oli myös mukavaa kuulla kasvattajalta, että Tiuhti näyttää todella sopusuhtaisen kokoiselta ja kasvaa sopivaa vauhtia. Ja korvatkin näyttävät kuulemma lupaavilta (jeeee ei välttämättä liimailua!), vaikka vasta hampaiden lähtö onkin kriittinen aika, jolloin korvien todellisen luonteen näkee. Toivottavasti ne nyt eivät koe mitään äkkinousemusta! Tiuhtista tulee vielä niin kaunis tyttö ettei mitään järkeä. (:
|
Ja Tiuhti ja nuuskutteleva Dylan |
Hassua, että tuosta meidän rääpäleestä tulee vielä joku kaunis päivä noin iso (tai "iso") shetlanninlammaskoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti