Eilen koitti se pitkään odottamamme hetki, kun pennut olivat kyllin vanhoja ottamaan vierailijoita vastaan ja saimme ensimmäistä kertaa nuuskia pienenpienen Tiuhtimme pentutuoksua. Kolmiviikkoinen Tiuhti ja sisarensa, jota vielä ainakin Elsaksi kutsutaan, lähinnä tuhisivat, söivät ja nukkuivat, mutta ihanampaa näkyä en ole ikuisuuksiin nähnyt! Olisin voinut viettää pentulaatikon reunalla koko päivän, ja taisi Villekin olla aika haltioissaan, kun näki ensimmäistä kertaa ikinä ihkaoikean koiranpennun.
Tiuhtin Elsa-siskosta sain ainoan epätärähtäneen kuvan, kun tämä suvaitsi nukkua niin sievästi paikallaan. Melko samanlaisia pulleroitahan nuo molemmat ovat vielä, voi rakkaus.
Tuntui aivan käsittämättömältä, että tuo kämmenen kokoinen otus asuu pian täällä meidän kanssamme! Että vuoden päästä Tiuhtista on toivottavasti kasvanut veikeä, tottelevainen (luonnollisesti...), hyväkuntoinen ja meille maailman rakkain koira. En millään malttaisi odottaa tätä viittä viikkoa, jonka jälkeen pieni pääsee tutustumaan kotiinsa ja me pääsemme tutustumaan koiravauvaamme.
En raaskinut ottaa pennuista eilen kuvia salamalla, joten onnistuneet otokset jäivät nollaan. Parin viikon sisällä olisi kuitenkin tarkoitus päästä katsomaan hurjaa vauhtia kasvavia pentuja, ja sitä ennen varmaan palailen tänne vielä höpöttämään kaikkea sellaista koirahömppää, jota edes Ville ei kestä kuunnella.
oiiii ihana! :) itsellä olis pentukuume mutta vasta vuosi sitten meille tuli pentu.
VastaaPoistaHihih niinpä! Ja voin kyllä uskoa että pentukuume iskee pian takaisin. Ei kun sopivaa pentuetta etsimään. (;
PoistaNiinpä ;) No jos ensivuonna tai sitten seuraavana vuonna, katsoisi tuleeko samassa kennelissä pentueita niin voisi hankkia :) on nuo vaan niin lutusia nuo koiranpennut
VastaaPoista