9-viikkoismitat

n. 23 cm

1987 g

Tänään meidän ikkupikku-Tiuhti on jo yhdeksän viikkoa vanha! Tai no, kai tässä vaiheessa olisi vielä oikeus sanoa vasta yhdeksän viikkoa vanha, sillä onhan se vielä ihan meidän vauva. Kuitenkin on hurja ajatus, että meidän pieni kasvaa koko ajan täysikokoista shelttiä kohti!

Joka tapauksessa tänään siis otettiin (tai ehkä tarkemmin sanettuna yritettiin ottaa) ensimmäistä kertaa Tiuhtista mitat ja seisotuskuvat. Etenkin seisotuskuvan ottaminen osoittautui hankalammaksi, kuin äkkiseltään luulisi, mutta kyllä Tiuhti lopulta parin sekunnin ajan seisoi namia tuijottaen. Ville otti säkämitan mittanauhalla, joten se on ennen kaikkea vain suuntaa-antava, mutta punnitsemisen tein joululahjaksi saamallani keittiövaa'alla, ja se olikin kätevä vempele koiranpennun punnitsemiseen! Viisikiloiseksi mötikäksi asti saan siis Tiuhtin painon gramman tarkkuudella, jipii. (Kiitos äiti lahjasta, vaikket sitä varmaan tähän käyttötarkoitukseen meinannutkaan.)

Tekisi hirvittävästi mieli hankkia pöytä, mutta ehkä pitäisi näin alkuun keksiä vaikka sohvapöydälle joku liukumaton alusta. Itse asiassa ollaan sanomalehden päällä kokeiltukin juuri tuolla sohvapöydällä seisomista, ja ihan hyvinhän se sujui, mutta sanomalehti ei välttämättä olisi kovin esteettinen alusta seisotusvalokuvalle. (Ei sillä että rakastaisin tuota muovimattoakaan...)

Pentuarkeen totuttelua

Meidän toinen kokonainen päivä eli eilinen Tiuhtin kanssa sujui vallan mallikkaasti! Nyt alkuun tahdon ihan vähän hehkuttaa: ollaan kärsivällisesti rampattu ulkona aina, kun pieni on syönyt tai herännyt, ja eilisen pissasaldo oli 6/8 ulos ja loput kaksi sanomalehdelle. Oltiin ihan varauduttu siihen, että ensimmäiseen viikkoon yksikään hätä ei tule ulos, kun kuitenkin asutaan jokseenkin keskustassa ja ympärillä vilisee koko ajan autoja ja ihmisiä, mutta vielä mitä! Kyllä tuosta karvakasasta vielä sisäsiisti saadaan.

Isin jaloissa kokeilemassa, josko se suostuisi leikkimään.

Tiuhtin ensimmäinen puruluu (jonka syömistä vahdittiin molemmat ehkä säälittävänkin herkeämättä).

Eilen meillä kävi kylässä myös ensimmäiset vieraat. Kymmenen minuuttia ennen Sannin ja Villen tuloa Tiuhti nukahti, ja vieraskoreasti nukkui melkein koko vierailun. Kuitenkin herättyään se leikki todella reippaasti molempien kanssa, eikä kyllä arastellut sekuntiakaan vierailijoita! Ihan huippua. Tänään aamupissatuksella törmättiin kivaan mummeliin ja rollaattoriin, ja molemmat olivat Tiuhtin mielestä vain ja ainoastaan kiinnostavia. Kohta pitäisi laajentaa seikkailuympäristöä vähän laajemmalle, esimerkiksi rautatieasemalla voisi käydä mahdollisimman pian! Luoksetuloharjoituksetkin sujuvat jo todella kivasti, ja ajattelin yrittää kuvata tästä maailman riemukkaimmasta tapahtumasta mahdollisimman pian videon blogiin.

Sannin sylissä (:

Ettei nyt menisi ihan hehkuttamiseksi, kerrottakoon, että meidän enkelipennusta rupeaa vähitellen kuoriutumaan suoranainen pikkupeto, sillä neulanterävät vauvahampaat uppoavat huomattavan usein niin tuolinjalkoihin kuin lahkeisiinkin. Pusuissakin on ovelasti mukana ihan vähän hammasta niin, ettei toista mitenkään raaskisi kieltää, kun ele on kuitenkin niin rakastava! Syöminen on toinen juttu, jossa parantamisen varaa olisi, sillä Tiuhti ei jotenkin oikein jaksa keskittyä syömiseen. En viitsi pitää kuppia sillä kymmentä minuuttia pidempään, jotta sille tulee selväksi, että ruokaa tulee ainoastaan ruoka-aikoina, mutta tuntuu pahalta, kun nippanappa puolet annoksesta on syöty. (Päivitystä: aamuisen kahden näykkäisyn aterian jälkeen vallan iso päiväruoka meni yhdessä hujauksessa! Heittelin vielä muutaman kuivan nappulan tyhjään kuppiin, kun tällä kertaa maistui niin hyvin. Jes!)

Sellaista. Nyt pieni taas nukkua tuhisee, ja taidankin keskittyä sen tuijotteluun. Onko mitään hellyyttävämpää kuin nukkuva koiranpentu!

Ensihetket kotona ♥

Kirjoitan tätä postausta pieni tuhiseva sheltinpentu sylissäni nukkuen, sillä eilen Tiuhti muutti meille! Tuntuu aivan uskomattomalta, ja vähän siltä, ettei tätä vielä voi uskoa todeksi. Joka tapauksessa muutaman tunnin päästä on meidän yhteiselon ensimmäinen vuorokausi takana, ja tähän saakka kaikki on sujunut ihanasti.

Eka pusu!

Eilen siis haettiin Tiuhti. Äiti lähti meille autokuskiksi, ja taisi se myös ihan vähän tahtoa nähdä pennun samantien. Automatkan pieni oli ihan rauhassa mun sylissä, mutta navigointivirheestä johtuneiden viivytysten takia puolessavälissä matkaa tuli huono olo ja oksennus. Sekään ei haitannut, vaan unet jatkuivat autokyydistä huolimatta.

Kasvattajan sylissä esittelemässä, miten ollaan kiltisti kun käsitellään.

Ensimmäinen automatka!

 Kun tultiin automatkan jälkeen kotiin, Tiuhti kiersi häntä pystyssä haistelemassa kaikki nurkat ja lopulta nukahti mun syliin. Se pomppii riemukkaasti meitä molempia kohti, jos ollaan oltu hetki poissa (esimerkiksi vessareissun ajan), ja muutenkin on niin maailmankaikkeuden rakastavin otus. Sen lisäksi Tipa on myös osoittanut olevansa melko rohkea pentu, sillä pesukoneen ääneen se reagoi kallistamalla päätään, minkä jälkeen se kipitti tutkimaan tuota kapistusta, joka pitää hauskaa ääntä. Katsekontakti ruoan antamisen yhteydessä onnistui sekin ihan itsestään! Älykäs otus. (;

Ensimmäinen ruoka omasta ruokakupista.

Äidin vatsan päällä on hyvä hengailla. (:

Ensimmäinen yökin sujui paremmin kuin olisi missään nimessä voinut odottaa! Tiuhti nukkui omalla pedillään meidän sängyn vieressä kiltisti koko yön, mitä nyt kävi kerran hädillä (jotka Ville luonnollisesti siivosi). Kerran se myös vinkaisi, mutta laskin käden sen viereen ja ääntelyt oli yön osalta siinä. Aamulla herättiin herätyskellon soittoon, ja kumarruttiin molemmat hellimään Tiuhtia, joka kellahti selälleen rapsuteltavaksi ja ihan selvästi hymyili onnellisena! (Miten niin inhimillistän koiria, täh?)

Ostettiin Lanzarotelta Tiuhtille supersöpö peti, jonka se heti tunnisti omaksi pesäpaikakseen ja nukkui koko yön nätisti siinä!

Tyhjennetty kenkähylly on hyvä paikka loikoilla. Kohta pitää varmaan tyhjentää myös ylähylly, kun se vielä hiukan kasvaa...

Pissaaminen sen sijaan ei ole vielä kertaakaan onnistunut sanomalehdelle tai ulos, mutta ehkä ensimmäisen päivän jälkeen ei vielä pidä masentua tästä sisäsiisteysasiasta. Kyllä se vielä oppii!

Meidän perhe!

Mun rakkaimmat.

Ensimmäinen päivä on ollut lähes ruusuilla tanssimista, mutten tietenkään oleta, että se näin helppoa tulee jatkossa olemaan. Joka tapauksessa Tiuhti on maailman paras ja ihanin ja söpöin ja rakastetuin koiranpentu!