Pentuarkeen totuttelua

Meidän toinen kokonainen päivä eli eilinen Tiuhtin kanssa sujui vallan mallikkaasti! Nyt alkuun tahdon ihan vähän hehkuttaa: ollaan kärsivällisesti rampattu ulkona aina, kun pieni on syönyt tai herännyt, ja eilisen pissasaldo oli 6/8 ulos ja loput kaksi sanomalehdelle. Oltiin ihan varauduttu siihen, että ensimmäiseen viikkoon yksikään hätä ei tule ulos, kun kuitenkin asutaan jokseenkin keskustassa ja ympärillä vilisee koko ajan autoja ja ihmisiä, mutta vielä mitä! Kyllä tuosta karvakasasta vielä sisäsiisti saadaan.

Isin jaloissa kokeilemassa, josko se suostuisi leikkimään.

Tiuhtin ensimmäinen puruluu (jonka syömistä vahdittiin molemmat ehkä säälittävänkin herkeämättä).

Eilen meillä kävi kylässä myös ensimmäiset vieraat. Kymmenen minuuttia ennen Sannin ja Villen tuloa Tiuhti nukahti, ja vieraskoreasti nukkui melkein koko vierailun. Kuitenkin herättyään se leikki todella reippaasti molempien kanssa, eikä kyllä arastellut sekuntiakaan vierailijoita! Ihan huippua. Tänään aamupissatuksella törmättiin kivaan mummeliin ja rollaattoriin, ja molemmat olivat Tiuhtin mielestä vain ja ainoastaan kiinnostavia. Kohta pitäisi laajentaa seikkailuympäristöä vähän laajemmalle, esimerkiksi rautatieasemalla voisi käydä mahdollisimman pian! Luoksetuloharjoituksetkin sujuvat jo todella kivasti, ja ajattelin yrittää kuvata tästä maailman riemukkaimmasta tapahtumasta mahdollisimman pian videon blogiin.

Sannin sylissä (:

Ettei nyt menisi ihan hehkuttamiseksi, kerrottakoon, että meidän enkelipennusta rupeaa vähitellen kuoriutumaan suoranainen pikkupeto, sillä neulanterävät vauvahampaat uppoavat huomattavan usein niin tuolinjalkoihin kuin lahkeisiinkin. Pusuissakin on ovelasti mukana ihan vähän hammasta niin, ettei toista mitenkään raaskisi kieltää, kun ele on kuitenkin niin rakastava! Syöminen on toinen juttu, jossa parantamisen varaa olisi, sillä Tiuhti ei jotenkin oikein jaksa keskittyä syömiseen. En viitsi pitää kuppia sillä kymmentä minuuttia pidempään, jotta sille tulee selväksi, että ruokaa tulee ainoastaan ruoka-aikoina, mutta tuntuu pahalta, kun nippanappa puolet annoksesta on syöty. (Päivitystä: aamuisen kahden näykkäisyn aterian jälkeen vallan iso päiväruoka meni yhdessä hujauksessa! Heittelin vielä muutaman kuivan nappulan tyhjään kuppiin, kun tällä kertaa maistui niin hyvin. Jes!)

Sellaista. Nyt pieni taas nukkua tuhisee, ja taidankin keskittyä sen tuijotteluun. Onko mitään hellyyttävämpää kuin nukkuva koiranpentu!