16-viikkoismitat

28 cm

3,5 kg

Tänään meidän pieni muru on jo 16 viikkoa vanha ja asunut meidän kanssa yhtä kauan kuin synnyinkodissaan! 16 viikon mitat ovat jokseenkin merkittävät, ja siltähän meidän pikkuneiti nyt vaikuttaisi, että miniksi jää. :) On se aivan ihana ikkupikkuriikkinen vipeltäjä. Maanantaina käytiin treffeillä muutamien muiden sheltinpentujen kanssa (oli huippukivaa, uudestaan taas pian!), ja kokoerot suunnilleen samanikäisillä vauvoilla olivat aika suuria. Keskiviikkona rokotuksissa taas eläinlääkäri sanoi, että rupeaahan tämä vähän pullukka olemaan, jes! Kasvattajan antama tavoite on siis saavutettu, eli pentuna pikkuisen pallero niin kasvaa isoksi ja terveeksi.

Tuo Tiuhtin häntä on niin veikeän näköinen, kun se on ihan musta. Ja kaulus näyttää tältä puolelta ihan kokonaiselta, mutta kuten joistakin toisista kuvista voi nähdä, se ei jatku toiselle puolelle. Toispuoleiskauluksinen otus, söpöä. Korvista en voi myöskään kuin olla todella onnellinen, sillä ne eivät ole vieläkään osoittaneet mitään merkkejä pystyyn nousemisesta. Muille sheltin ulkonäköpiirteille mulla ei vielä olekaan kehittynyt silmää! Joku täti bussissa kehui Tiuhtin otsapengertä, tiedä sitten, kuinka asiantuntija hän oli.

Meillä on nyt talvilomaviikko, joten tultiin Nastolaan lomailemaan. Tiuhti on ihan onnessaan taas isoista kavereista, jotka eivät vieläkään ole ihan niin innoissaan Tiuhtista. Meininki on silti paljon rennompi ensimmäisiin vierailuihin verrattuna, sillä tällä hetkellä kaikki tyypit nukkuvat! Samalla lattialla!

Unikaveri

Tänään aamulla meidät herätti pieni shetlanninlammaskoira, joka tajusi ensimmäistä kertaa, miten sänkyyn hypätään! Ei oikein onnistuttu olemaan vihaisia, kun toinen niin onnessaan tuli rakastamaan meitä. "Hei, nyt mä osaan, nyt mä pääsen teidän viereen aina kun vaan haluun!" Muutama päivä sitten Tiuhti myös onnistui hyppäämään sohvalle ensimmäistä kertaa, joskin suunnattomalla vauhdilla ja vähän vahingossa, ainakin pennun omasta häkeltyneestä ilmeestä päätellen. Ville oli ennen Tiuhtin ottamista tiukasti sitä mieltä, että meidän koirahan ei sohvilla tai sängyllä hengaile, mutta nykyään rakkaani ehdottaa aina, että Tiuhtikin saattaisi haluta nukkua päikkärit sängyssä meidän välissä... :D En valita, sillä eihän mikään yksinkertaisesti ole niin söpöä kuin kainaloon käpertyvä koiranpentu!

Sohvalla on niiiin kiva nukkua.

Ja myös sänkyyn on tosi ihanaa nukahtaa.

Parin tunnin päästä lähdetään Tiuhtin kanssa kahdestaan vauvakurssille, joka osui kyllä loistavaan saumaan tämän aamun energiapiikistä päätellen. Voi tietenkin olla, että rauhoittumisharjoitukset vaativat (molemmilta) vielä vähän tavallista enemmän, mutta mitäpää tuosta! Eilen käytiin Mustin ja Mirrin pentupiirissä riehumassa, ja siellä viimeistään tajuttiin, kuinka tuo otus on ruvennut kasvattamaan jalkojaan: ennen kaikkein pienin pentu oli yhtäkkiä aivan samankorkuinen toisten kanssa, ja leikki ihan kaikkien kanssa paljon suuremmalla antaumuksella kuin aiemmilla kerroilla. On se vaan aika ihanaa ja haikeaa, kun Tiuhti kasvaa kovaa vauhtia - niin kovaa, että kohta meillä asustaa pieni tuhiseva sohvaperuna...

"Mikä ihmeen nukkuminen?!" sanoo Tiuhti tällä hetkellä.

Rallypentu

Perjantaina meillä oli Tiuhtin kanssa ihkaensimmäiset rallytokotreenit! Mentiin Pyryn ja äidin treeneihin mukaan ihan sillä ajatuksella, että totutellaan vaan koirahalliin ja koirakavereihin ja yleiseen treenimeininkiin, mutta meillä kävikin niin hyvä tuuri, että todella moni oli jättänyt treenit väliin ja Pyrtsin ja äidin lisäksi paikalla oli vain yksi koirakko! Terhi siis ilmoitti, että teette Tiuhtin kanssa rataa kuten muutkin. Ajatus nauratti ehkä vähän, koska ei olla treenattu pienen kanssa mitään muuta rallyyn liittyvää kuin istumista ja seisomista.

Rallytokossahan pärjää jo pitkälle seuraamalla, ja meidän ekat seuraamiset sujuivat kaikeksi yllätykseksi loistavasti (siis tietty vain suhteessa siihen, että ei olla sitä koskaan aiemmin kokeiltu). Tiuhtilla oli mieletön tekemisen meininki, ja se oli aivan innoissaan, kun pääsi kokeilemaan ihan oikeiden koirien juttuja! Ja saatiinhan me koko rata (kolmessa osassa ja makkaran avulla toki) tehtyä, vaikkei ehkä ihan tulosta oltaiskaan vielä saatu. :D Joka tapauksessa Tiuhti on kyllä niiiin tuleva rally-koria. Tuntui, että mulle kaikki oli paljon hankalampaa kuin Tiuhtille, sillä esimerkiksi askeleiden laskemiset ja kyltteihin oikeassa suhteessa asettumiset eivät oikein luonnistuneet. Nyt Terhin ohjeistuksen jälkeen uskalletaan ruveta treenaamaan seuraamista kotonakin, ja koska rally on meidän tuleva laji, pitää muistaa tehdä rinnalla koko ajan myös oikeella seuraamista.

Äiti ja Pyrtsi

Supersuloinen australianpaimenkoira Gatsby, jonka kanssa Tiuhtikin pääsi sanomaan moi.

Ja ihana Nana, josta kerroin Tiuhtille, että susta tulee vähänniinkuin tuollainen mutta vain pienempi.

Olin kyllä mielettömän innoissani siitä, että Tiuhti teki niin hyvin ja etenkin siitä, että se teki niin innokkaasti! Olisipa jo kesä ja päästäisiin VAUn kursseille. (: