Tänään aamulla meidät herätti pieni shetlanninlammaskoira, joka tajusi ensimmäistä kertaa, miten sänkyyn hypätään! Ei oikein onnistuttu olemaan vihaisia, kun toinen niin onnessaan tuli rakastamaan meitä. "Hei, nyt mä osaan, nyt mä pääsen teidän viereen aina kun vaan haluun!" Muutama päivä sitten Tiuhti myös onnistui hyppäämään sohvalle ensimmäistä kertaa, joskin suunnattomalla vauhdilla ja vähän vahingossa, ainakin pennun omasta häkeltyneestä ilmeestä päätellen. Ville oli ennen Tiuhtin ottamista tiukasti sitä mieltä, että meidän koirahan ei sohvilla tai sängyllä hengaile, mutta nykyään rakkaani ehdottaa aina, että Tiuhtikin saattaisi haluta nukkua päikkärit sängyssä meidän välissä... :D En valita, sillä eihän mikään yksinkertaisesti ole niin söpöä kuin kainaloon käpertyvä koiranpentu!
 |
| Sohvalla on niiiin kiva nukkua. |
 |
| Ja myös sänkyyn on tosi ihanaa nukahtaa. |
Parin tunnin päästä lähdetään Tiuhtin kanssa kahdestaan vauvakurssille, joka osui kyllä loistavaan saumaan tämän aamun energiapiikistä päätellen. Voi tietenkin olla, että rauhoittumisharjoitukset vaativat (molemmilta) vielä vähän tavallista enemmän, mutta mitäpää tuosta! Eilen käytiin Mustin ja Mirrin pentupiirissä riehumassa, ja siellä viimeistään tajuttiin, kuinka tuo otus on ruvennut kasvattamaan jalkojaan: ennen kaikkein pienin pentu oli yhtäkkiä aivan samankorkuinen toisten kanssa, ja leikki ihan kaikkien kanssa paljon suuremmalla antaumuksella kuin aiemmilla kerroilla. On se vaan aika ihanaa ja haikeaa, kun Tiuhti kasvaa kovaa vauhtia - niin kovaa, että kohta meillä asustaa pieni tuhiseva sohvaperuna...
 |
| "Mikä ihmeen nukkuminen?!" sanoo Tiuhti tällä hetkellä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti