Uusi Rukan kaulapanta oli lähinnä Villen ja mun elämää helpottava ratkaisu, sillä soljellinen nahkapanta, joka meillä ennen sitä oli, ei ollut helpoimmasta päästä laittaa nopeasti päähän. Myös heijastimet olivat kriteerinä uutta pantaa valkatessa. En kuitenkaan halunnut puolikuristavaa pantaa vielä, ettei hihnassa vielä tottumattomasti kulkeva Tiuhti vain pyristelisi itseään irti siitä. Ja hei, onhan se nyt herkullisen värinen! Kuten ehkä huomaatte, päädyin kirkkaanpunaisiin välineisiin pupun kanssa, ja Ville oli ainoa syy sille, että se ajoi pinkistä ohi. Kuulemma ei olisi miehekästä kulkea pinkkiin verhotun koiranpennun kanssa, pöh. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti